lauantai 27. elokuuta 2011

Rymy-Eetu ja Rähmäpää-Rolle

Päätettiin jostain kumman syystä Taiteiden yössä pistäytyä Rymy-Eetu -nimisessä juottolassa. Jäi ajatuksen asteelle. Paikka oli varustautunut kerberoksella, jota kutsun tässä Rähmäpää-Rolleksi, hänen sisäistä kauneutta kuvatakseni. Koko lämpimän kesän Rolle kollegoineen oli varmaan kärsinyt nälkää rahastettavien puutteessa: kuumalla säällä kun ei ole mitään narikkaan pantattavaa. Rolle reipastui ja silmänsä kirkastuivat silminnähden kun potentiaalisena saaliina astuimme sisään. Minulle oli illan mahdollista viileyttä vastaan tullut päälle kevyt paitapusero. Se kuului Rähmäpään mielestä narikkaan, koska oli ”päällysvaate”. Päällysvaate, yli 20 asteen kesäillassa? Mistä näitä oikein sikiää, ajattelin tietysti aluksi. Ohjatessaan meidät tottelemattomat heti ulos, Rolle Rähmäpää osoitti kuitenkin että saatoin olla aliarvioinut hänen kapasiteettinsa. Ironian tajua osoittaen (näin siis oletan) hän totesi ”tervetuloa toisen kerran sitten”. Olimmehan hänen kanssaan molemmat varmaan tuon tulevan vierailun todennäköisyydestä tasan samaa mieltä: I don’t think so!

Isommat vessat!
Taiteiden yössäkin pitää huolehtia maallisista. Baker’sin toilettia etsiessäni tuli vastaan inva-wc:n ovi, jossa oli lappu ”Isommat WC:t ovat alakerrassa”. Uteliaisuuttani tietysti kurkistin: tuo inva-wc oli noin 20 neliön kokoinen, sinne olisi pieni saunaosasto mahtunut. En edes uskaltanut lähteä etsimään niitä isompia pisuaareja: Nokian gps-laite ei toimi kellarissa, olisin varmasti niissä vessoissa eksynyt.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Elikkä

Vitsi että on helppo hermostua yhdestä sanasta. Elikkä arvaatte kyllä mistä. Kerranpa taas kassalla tyttö antoi rahasta takaisin ja kertoi minulle informatiivisesti "Elikkä 2 euroa". Pakko oli vastata "Elikkä kiitos". Mutta kuten aina käy, isällinen opettavainen ironia ei lainkaan uponnut. Seuraava asiakas sai takaisin "Elikkä euro viisikymmentä". Nuorisokasvatus on sitten vaikeaa.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Vichyä Virosta


Onko tuttu näky: väsynyt mutta vielä iloinen matkaaja kärrää kahdeksaa laatikkoa kaljaa ja muutamaa mäyräkoirallista vodkaa alas tai ylös rullaportaita Tallinnan terminaalissa. Rullaportaat loppuvat yllättäen, kuten ne aina lopulta tekevät. Väsynyt mutta ei-enää-niin-iloinen matkaaja jatkaa päässä olevan nesteen hitauden lain mukaisesti eteenpäin, kärrättävä neste pysähtyy ennen häntä. Kahdeksasta laatikollisesta menetetään vain vähän koska kaljat ovat suomalaisturistien onneksi nykyisin tölkeissä. Mäyräkoiralastille käy kehnommin, sen osalta taloudelliset tappiot ovat suuremmat. Yleensä tällaisessa tapauksessa myös henkilövahingot ovat minimaaliset, jostain kumman syystä - ne, mitkä havaitaan seuraavana päivänä, on helppo käydä parsimassa terkkarissa.

Mutta: tämä kaikki olisi voitu välttää, jos kaljan roudaamisella saavutettavan parin euron /litra säästön olisi hankkinut muovipullotetulla kivennäisvedellä! Se on nimittäin nykyään ainoa tuote, mitä kannattaa Tallinnasta tuoda. Säästö litraa kohti on suuri, suhteellisesti laskien niin massiivinen (n. 70 % ale), ettei kaljan rahtaamisella pääse läheskään samoihin katetuottoprosentteihin. Miettikää mikä mahtava uusi matkailumuoto. Sivistyneistö voisi tuoda Perrieriä, rahvas maustamatonta peruskamaa. Me ainakin ollaan ajateltu lähteä Tallinnaan Vichyn ostoon. Käykää te vaan Ärrällä, katsotaan sitten kuka säästää enemmän!