Sukupolvien väliset kuilut, hohhoijaa, tylsä ja kliseinen keskustelunaihe. Mutta entäs sitten kahden sukupolven väliset? Sellaisia joutuu nykysin pohdiskelemaan.
Tässäpä malliksi yksi eilinen dialogi. Taustaksi muistutellaan mieleen, että aina ei kaikki kirjaimet ole pienille ihan helppoja artikuloitavaksi. R vaikkapa voi vaikkapa vähän liudentua välillä.
Tapahtumapaikka: eteinen
Päähenkilöt: Harri-vaari ja pikku ee, kolme vee.
e: Hali
Harri: Niin? (valppaana)
e: Hali!
Harri: No mitä?? (hiukan kummastuneena)
e: Lähtöhali!!! (nyt siis jo kolmella huutomerkillä, rajansa se on kolmivuotiaankin kärsivällisyydellä)
Vähitellen ja jossain vaiheessa elämää ehkä tällainen nykyaikaisen halikulttuurin esikaudella varttunut alkaa ymmärtää mistä on kyse. Ehkä vielä joskus oppiikin, jahka pienet kovasti jaksavat yrittää.
Uskollisimmat slaissiblogilaiset saattavat muistaa, että viime vuoden ns. lupaus näytti jo alkuvuodesta tulevan toteutuneeksi. Siis tuo poisviedyn roskapussin korvaaminen aina tyhjällä. No nyt tuo on lopullisesti todeksi tehty.
Olen tästä siinä määrin rohkaistunut, että uskaltaudun näin julkisesti reilusti korottamaan rimaa ja teen peräti kaksi yltiöpäistä lupausta. Toivon kaikilta rohkaisua ja kannustusta, yksin tuskin tulen selviämään. Mutta jos avullanne onnistun, olen askeleen lähempänä täysammattilaiseksi elämäntapakonsultiksi ryhtymistä. Muistattehan sen bisnesidean: opetan asettamaan tavoitteet kunkin omalle realisistiselle tasolle. Ja näin ne uudet tavoitteet omalla kohdallani vuodelle 2014 kuuluvat:
- En enää jätä juustoa pöydälle kuivumaan. Ainakaan niin pitkäksi aikaa, että se täysin syömäkelvottomaksi muuttuisi.
- Aina käytettyäni teepussin toimitan ilman suurta viivytystä sekä pussin että sen paperisen kuoren roskikseen. Viimeistään ensimmäisestä kehotuksesta.
Noin, nyt se kisa alkoi. Koittakoot vaan kaikki luuserit kamppailla turhaan sen "-5 kg" tai "salilla vähintään kerran viikossa" kanssa. Katsotaan taas vuoden päästä kellä kantti kesti! Nyt käväisen keittiössä, pitää tsekata pari juttua...
