Valitsemme(ko) johtajaa

Kerronpa nyt uutisen: on pressanvaalit meneillään. Nyt on kuulemma muodikasta ottaa kantaa ehdokkaiden puolesta ns. sosiaalisessa mediassa. Siis Facebookissa. No, leikin hetken, että tämä blogikin on SoMea niin saan osallistua keskusteluun siitä, onko syytä keskustella siitä ketä äänestää. Onko siis vaalisalaisuus pyhä. Itse en ainakaan koskaan kehtaisi kertoa ketä oikein tuli äänestettyä ja varmaan samasta syystä tuo vaalisala on keksittykin. Mietitäänpä vähän. Joutuisimme vastuuseen edustajiemme tyhmyyksistä kun kaikki tietäisivät että olemme oikeasti ne tehtäviin valinneet. Nyt voidaan kaikessa rauhassa soitella kansanradioon ja olla syvästi närkästyneitä muiden valitsemien ehdokkaiden tyhmyyksistä.

Mutta nyt on siis tyyli uusi ja pitää ottaa näkyvästi kantaa. Presidenttiä valittaessa se on helppoa ja vaaratonta, kahdestakin syystä: 1) valittava ei pääse tekemään mitään tyhmyyksiä kun ei sillä ole mitään valtaa, jolla tyhmäillä ja 2) ehdokkailla ei oikeasti ole niin paljon eroja etteikö kehtaisi kumpaa tahansa sanoa äänestäneensä.

Joten teenpä siis paljastuksia. Mutta en nyt kuitenkaan ihan helposti, tarkkana nyt (ja ne jotka lukevat logiikkaa iltalukemiseksi voivat nyt käydäkin yöunille, ei tarvitse jatkaa):

Valehtelen aina kaikissa blogeissani jotka käsittelevät vaaleja. Jos nyt kuitenkin puhuisin totta, sanoisin, että äänestän numeroa 2. Ketä siis mahdan oikeasti äänestää? Jos keksit oikean vastauksen, olet valmis esimerkiksi äänestämään kanssani samaa ehdokasta.

Jos asia kiinnostaa enemmän tai et asiaa ratkaissut, ei huolta: voit kuuklata vaikkapa sanoilla "Russellin paradoksi" tai "valehtelen aina".

Hammaslääkärissä, osa 2

Käväisinpä taas hammaslääkärissä. Ei huolta, hengissä ollan ja hampaat tallessa. Mutta on se hammaslääkärin tuoli vähän kuin siivoaminen, ehtii ajatella kaikenlaista. Siinä ajatellessani tulitiin kertomaan lääkäritädille, että naapurikoulun pihalla oli joku ilmeisesti joutunut toverilliseen keskusteluun eikä kaikki hampaat ihan sitä kestäneet. Paikalla hammashoitolassa olijat sitten pohtimaan, että otettaisiinko koululaisen legot käsittelyyn heti vai vasta myöhemmin. Koska olin istuskellut jo mielestäni riittävän kauan (parisen tuntia tai silleen) mukavassa takakenossa miettimässä henkeviä, olin aivan valmis uhrautumaan ja jatkamaan omaa operointia myöhemmin. Esim. puolen vuoden tai pidemmän ajan päästä: hätätapaukset ensin, olkaa hyvät vaan!

Mutta. Kun on suussa kahdet ruuvipuristimet, letkuimureita ja neljä kättä, on artikulaatio tunnetusti normaaliakin epäselvempää. Suusta pääsi vain "ööhmm". Kuinka ollakaan, juuri silloin tuli radiosta uutinen, jossa kerrottiin Paavo Väyrysen haluavan samaan aikaan valuutaksemme sekä euron että markan! Ja kun onnettoman koululaisen kärsimyksiä oli juuri päätetty pitkittää parilla tunnilla, suutani operoivat tulivat päätelmään, että repliikkini oli kohdistettu kannatukseksi Paavon kuningasajatukselle. Siitäpä sitten uhkasi kehkeytyä porausta edelleen sulostuttavaa poliittista spekulointia. Mietitäänpä vähän. Istut hammaslääkärissä ja kuuntelet radiosta Väyrysen viisauksia etkä voi kommentoida sanovatpa läsnäolevat mitä tahansa kahdesta valuutasta. CIA ei voisi keksiä nerokkaampaa jälkiä jättämätöntä kuulustelumenetelmää Guantanamon vangeille.

Nyt sitten vakavaa asiaa. Te kaikki noin 3 tämän jutun lukijaa, älkää nyt vain menkö sellaiseen vinkshtaneeseen huumoriin mukaan, että äänestätte Paavo Väyrystä ihan vitsin vuoksi. Eikä tietysti muutenkaan. Niin hauskalta jäynältä kuin se tuntuisikin päästää PV toiselle kierrokselle, ei ihan totta viitsitä kuitenkaan. On armeliaampaa sekä meille kaikille että tietysti Paavolle itselleenkin, että lopetetaan kampanja ensimmäiseen äänestykseen.