Nalle, eikös se ole joku pehmolelu?

Kun nyt kaikki muutkin väärinymmärtäjät ovat kohta sanoneet painavan sanansa ”Björn” Wahlroosin uudesta kirjasta (”Markkinat ja demokratia, loppu enemmistön tyrannialle”) niin on ihan pakko liittyä tuohon Aurinkoista Kapitalistia tyhmempien kuoroon. On se kumma että me rahvas jaksetaan inttää vaikka markkinat ovat jo monesti osoittaneet, että me ymmärretään joka tapauksessa aina lopulta väärin. Siitä huolimatta: tässäpä oma panokseni rakkikoirien räksytykseen, vaikka olenkin W:n mukaan jo kohta siinä iässä, ettei mielipiteitäni pitäisi ottaa huomioon. En nyt taida muistaa kirjailijan omaa ikää.

Tuossahan se tulikin sanottua, se mikä tuossa hänen ajattelussaan ei millään mene nielusta kakomatta alas. Se on se arroganssi, kaikkien muiden väärässä oleminen, itse asiassa kaikkien ihmisten tekemisten ja ajattelun turhuus suuren ajattelijan eli Markkinaksi pukeutuneen rahan rinnalla. Nyt kun yritän tätä miettiä niin pitääpä ensin lukea uudestaan uusi Hotakainen. Siinä se taitaa olla tuo markkina-analyysi tehtynä, lukekaa sieltä.

Lainaus kirjailija Wahlroosilta kirjan julkistustilaisuudesta (Talouselämän mukaan): ”Occupy Wall Street –liikkeellä on yhden prosentin kannatus. Me muut edustamme 99 prosenttia”. Jes! Vaikka onkin niiiin eilistä muistutella ”Otson” lyhykäisestä taistolaistaustasta niin tuleehan tietysti pikaisesti mieleen ilkeä ajatus: rikkain prosentti on vain 1 prosentti väestöstä. Me muut edustamme 99 prosenttia. Tuonhan oppi-isä Taistokin aikanaan sisäisti, ei vaan saanut meitä 99 prosenttia masinoitua joukkoihinsa, jokusen prosentin vain. Hyvä että jäi oppilaalle jotain mieleen.

Ennen seuraavaa suurta päätelmäketjuani on tietysti pakko todeta, että enpä tietenkään ole lukenut tuota kirjaa enemmistön tyhmyydestä ja tyranniasta. Ehkä joskus jaksan tarttua siihen, mutta lukemattomuus ei meitä vapaita blogisteja tietenkään pidättele. Sen verran olen ”Christerin” puheita nähnyt ja kuullut, että tiedän yhden hänen lyömättömän uhkauksensa: hyväosaisten ei pidä sietää ylikovaa verotusta, enemmistön tyranniasta pääsee eroon menemällä jonnekin paremmille verotusmaille. Mikäs ihme sitten oikein pidättelee, sitä tässä vaan tikut kynsien alla päästäni raaviskelen. Onko täällä yliverotettujen helvetissä sittenkin ihan mukavan rauhallista asustella, oltaisiinko täällä kuitenkin maailman lähes tyytyväisintä väkeä, ehkä jopa joskus onnellisia? Toisaalta, ehkä on tosiaan käynyt niin kuin Björn Arne Christer on pitkään asiaa analysoituaan huomannut: markkinat ja raha ovat kuitenkin osanneet ratkaista oikein. Ne haluavat sijoittua sinne, missä olosuhteet ovat ihmisille hyvät, missä vaikuttavat muutkin kuin pelkät markkinavoimat ja siksi raha suosiikin hyvinvointivaltiota ja meidän ”kuluttajien” onnellisuutta. Ja oikeassa kun markkinat aina ovat niin mehän voimme Nalle olla kaikki oikeassa, eikö? Hyvinvointivaltio rulettaa! 

Toisaalta: valitettavaa tässä asiassa on, että se hiton enemmistöhän on kaikki niitä kuluttajia – ja toisin päin. Vielä kun keksisi markkinatalouden joka pyörisi ilman heitä, ze oliz ziiztii!

Ollaan optimisteja: eletään pitkään

No nyt ne iski taas. Optimistit. Justiinsa kun olin saanut todistettua, että Olli Lindholmkin oikeasti vaan haluaa olla optimisti (ks. Olli, positiivisuus ja nuoriso) ja että murehtimisen murehtimatta jättäminen on itsensä pois sulkeva paradoksi, niin eiköhän Hesari kaivanut esiin vanhan vertailevan nunnatutkimuksen. Myönteiset nunnat elivät mokomat kielteisiä pidempään, vuosikausiakin. Yhtäkkiä piti taas alkaa aamulehden luvun jälkeen miettimään, että itse asiassa vaikka on maanantai, viikonloppuun alkuun on enää neljä yötä. Ja töihin lähtöön on vielä jopa 20 minuuttia, ei tässä mitään kiirettä vielä. Kun sen ajatuksen johdosta myöhästyy työpaikan viimeisestä hallipaikasta, pitää riemuita siitä, että puolivirallisia ja -villaisia ulkopaikkoja vielä on jäljellä: ei ne siellä piileksivät pulut nyt vielä näin aikaisin keväällä konepellille paskantele. Ja kun sitten huomaa, että olihan sisällä sittenkin vielä yksi paikka, pitää iloita siitä, että joku jälkeen tulevakin saa vielä paikan, jes. Siinä vaiheessa aamua se sitten aina iskee. Viimeksi se oli murehtimismurhe (ks Murehtimisia), nyt sitten onnellisuusstressi.

Pitääkö tässä alkaa opiskella myönteisyyttä ja onnellisuutta? Vai päteekö teoria vasta kun ryhtyy ensin nunnaksi, se voisi olla vaikeaa kun Suomi ei ole katolinen maa. Onneksi illalla luin jutun tarkemmin ja kuinkas ollakaan, professorin mukaan tieteellistä evidenssiä ei ole ainakaan siitä, että luonteen positiivista ominaisuutta voisi harjoittelulla kehittää. ”Ei tuollaisesta kuitenkaan varmasti haittaakaan ole”, toteaa haastateltu proffa. No on tuo harjoittelu sitten ainakin turvallisempaa kuin kunnon kohennus juoksemalla, siitä kun on takuuvarmasti haittaa: polvet menee mäsäksi. Ai hitto, siinä meni taas se positiivinen ajattelu, palaan arkeen.

Suomi ja Guinea, tiemme on yhteinen

Talouselämä –lehdessä oli kolumni Suomen tulevaisuudesta. Se on kuulemma maan alla, pitää vain louhia sieltä ylös. Jutussa siteerattiin myös arvovaltaisinta mahdollista tahoa, tasavaltamme päämiestä. Hän oli kuuleman mukaan kuvaillut Pohjois-Suomen kaivoshankkeita Suomen uudeksi Nokiaksi. Niinistön puolustuksesi voi yrittää selittää, että Talouselämä siteerasi Kalevan haastattelua, jossa ehkä oli tulkittu jotain väärin ja minä nyt sitten tulkitsen Talouselämää miten sattuu. Niin että ei se Sauli ehkä kuitenkaan ihan noin pölhöjä ole puhunut?

Tuossa Talouselämän jutussa oli suurena oivalluksena, että kaiken maailman it-talojen saamasta hypestä huolimatta Iso Raha (puhuttiin kyllä jopa ”lisäarvosta”) tulee kuitenkin Sieltä Itsestään eli nikkelikaivoksesta. Ei siinä mitään, kivaahan se on, että saadaan mineraaleja myydyksi ja varmaan Talvivaaran osake on huonon julkisuuskuvan takia turhaan alakantissa: ehkä pitäisi sijoittaa itsekin. Mutta tiedättekös mitä. Maailmanpankin parin vuoden takainen raportti ( Treasure or Trouble? Mining in developing countries ) luokittelee ”kaivosmaiksi” 56 maata ja näistä 51 on kehittyviä maita, joissa asustaa noin 3,5 miljardia ihmistä. Heistä noin puolitoista miljardia eli raporttivuonna 2002 alle 2 dollarilla päivässä. Että sellaista tulevaisuutta kohti sitten. Turhaa on yrittää enää Suomea kehittää innovaatioiden mahtimaaksi ja aineettomien palvelutuotteiden globaaliksi gaselliksi. Kaikille vaan kuokka käteen. Ehdottaisin, että aloitetaan vaikka peruskoululaisten luokkaretkillä Guinean bauksiittikaivoksiin. Retkelle saadaan rahat kun koulu voidaan turhaksi käyvänä supistaa sanotaan nyt vaikka kolmevuotiseksi ja puoli vuotta siitä käytetään sitten hakunkäytön opetteluun guinealaisten lasten kanssa. He sen jo taitavat osatakin.

Samaisessa kolumnissa kirjoittaja Esko Rantanen kehui varmaan aivan ansaitusti paria innovatiivista yrittäjää, mm. Marintekin Ilkka Seppälää: ”Tällaista väkeä Suomi kaipaa eikä veroruikuttajia tai toisten rahoilla pelaajia”. Ei Marintek’kaan ole varmaan toisten rahoilla pelannut. Mutta enpä malttanut olla käväisemättä valtion erään innovaatiorahoittajan sivustolla kokeilemassa tuon firman nimeä hakusanana. Jep, kyllähän sieltä löytyi videolinkki, jossa toimitusjohtaja kehuu kuinka hyvin julkinen apu/raha on auttanut yritystä alkutaipaleella kun maailmaa ei vielä ihan oltu valloitettu. Tuskin kolumnisti Rantanenkaan tätä apua tarkoitti pelaamispuheillaan, uskoisin. Vai tarkoittiko kuitenkin? Kun lehtiin kirjoitettu aina tulkitaan väärin, toivoakseni tulkitsin niin nyt itsekin. Ja olisiko suomalaisia laitureita siis Dubaissa ilman meidän kaikkien veronmaksajien pientä kädenojennusta Marintekille?

Tulkinnasta puheen ollen, näitä blogejahan ei pidä tulkita lainkaan. Ja jos tulkitaan, voi sanoa kuten persubloggajat: ”ihan vaan vitsinähän minä, tämä on tällaista satiiria”. Ihan oikeasti.

Vihreä catch 22

Nyt pisti Soininvaara pahan kierresyötön espoolaisille. Hän kun on sitä mieltä, että kyllä Suomessa maalaisilla (siis maaseudulla asuvilla) saa olla ihan ikioma auto ja sitä saa myös käyttää. Ihan hyvällä omallatunnolla siis, ja kuulua silti vihreään puolueeseenkin. Vihreä puoluejohtaja vahvisti tämän ilmastomuutoksellisen teorian. Olemme espoolaiset synneistämme vapautetut, nyt saa taas päästellä pitkin Länäriä eikä maailma tuhoudukaan. Mutta hetkinen, tässä on catch 22. Joudumme tunnustamaan olevamme landelaisia jotta olisimme puhdistetut. Ja voiko espoolainen sitten olla edes vihreä enää jos olemme maalaisia? Oli miten oli, hyvän omatunnon vuoksi voi vähän kärsiä stadilaisten ivaakin - kateuttaan satamakaupunkilaiset vaan pilkkaavat. Ja äänestävät jotain toista puoluetta että uskaltavat ostaa citymaasturin.