Helsingistä lännessä

Kateellisena jouduin katselemaan tänään töllöstä stand-up -amatöörien kisaa. Ei niin, että olisi tehnyt mieli kahdehtia niitä onnett... - noh, niitä siellä lavalla. Vaan piti kadehtia niitä itähelsinkiläisiä, jotka pääsivät kohteiksi tuossa koomikkojen kokkisodassa. Ei olla me espoolaiset sen huonompia kuin itähelsinkiläiset. Sen todistaakseni generoin pari punch linea (teille kaikille ei-espoolaisille: se on melko sama kuin vitsi, käytän punch linea tässä osoittaakseni olevani espoolainen). 
Siis tässä niitä pari: 

• Espoossa asumisessa on parasta se ettei vahingossa tai tarkoituksella tule lähteneeksi Espooseen. 
• Montako espoolaista tarvitaan vaihtamaan lamppu? Ei yhtään. Jää vaihtamtta jos ei muita ole paikalla. Mutta ehkä voimme kehittää innovaation lampunvaihdon crowdsourcingiksi ja tehdä siitä potentiaalisesti tuottavalta näyttävän liiketoiminnan? 
• Mitä espoolainen ottaisi mukaan autiolle saarelle? No ainakin lomakkeen jolla voi valittaa saaren asemakaavasta, joka kuitenkin joskus mahdollistaa jonkun toisenkin tulon samalle saarelle.

Voikohan espoolaisuudesta muuten hakea turvapaikkaa  Haluaisin kuitenkin sijoituspaikkakunnan olevan  pääkaupunkiseudulla mutta ei mielellän Vantaalla, Helsingissä eikä Kauniaisissa.

Puluja, satakieliä ja vammaisia

Luonto se jatkaa kiusaamistaan, tällä kertaa flooran sijaan välillä fauna. Elukat siis. Ensin rääkkäämisen aloitti satakieli, lauloi melkein pihapuussa ja niin kovaa tietysti ettei muut nukutuksi saaneet. Annoin olla, onhan se hauskaa jos toisillakin on kivaa. Mutta sitten tuli sepelkyyhkypari ja alkoi tehdä pesää melkein terassille. Terassille asti tekivät jotain muuta, se muuttui valkoiseksi. Eivätkä tietenkään piitanneet vienoista poistumispyynnöistä, takaisin oli pakko ängetä risuja roudaamaan heti kun silmä vältti. Rakensinpa siis barrikaadin ja nyt näyttää salava ihan puutarhurin juhannuspuulta, sopivissa pesimishaaroissa roikkuu esteenä haravaa ja harjaa. Vaan ei roiku puluja.

Mutta eihän se satakielen laulu nyt mikään iso riesa toki ole, kyllä sen jotenkin kestää. Toista se on tuossa vähän etelämpänä, Kaitaan kupeessa. Siellä on tilanne toisin päin, luonto on tullut yllättävän rakkaaksi. Paikallinen ihmisyhteisö on joutunut niin vakavan kriisin uhkaamaksi, että on ollut pakko kutsua vanha kunnon liito-orava-ase apuun. On kuulemma papanoita löytynyt ja kaikkea muuta korvaamatonta luontoarvoa. Tästä on kyse: "In Their Backyard"ille ovat viholliset rakentamassa vammaisten asuntolaa! Paikalliset asukkaat pistävät hanttiin katumaasturin pyörät sutien.

Muistuttakaapa hyvät ystävät minua tästä blogista jos meille päin rakennetaan joskus jotain ja uhkaan muuttua noin saatanan tyhmäksi ihmiseksi!