F-tarina jatkuu

Joku saattanee muistaa pienet vastoinkäymiseni valtioenemmistöisen matkustuspalveluyhtiömme kanssa. Jatkanpa kertomusta, vaikkapa vaan oman terveyteni vuoksi - on nimittäin vähemmän kivuliasta päästää höyryt kirjoittamalla kuin hakkaamalla päätä kiviseinään. Tästä kirjoituksesta ei sitten pidä etsiä edes kevyttä mustaa huumoria. Tässä on vain mustia pilviä.

Blogissa "Paljon-f-sanoja"  kuvailtu kärttyisyyaihe 5 tässä vähän jatkuu. Viimeksi jäätiin siis tilanteeseen, jossa oli lähetetty palautelomakkeen tiedot sähköpostilla palauteosoitteeseen, palautelomake kun ei toiminut. Tämä oli 17.3 (palautelomakken lähetysyritys oli 11.3.). Parasta kertoa vuosikin, eihän sitä tiedä: 2012. No ehkä ei toiminut sähköpostikaan? Ei ainakaan tullut mitään kuittausta vaikka sellaista pyysin. Lähetin siis varmuudeksi uudestaan 21.3.2012. Vaan eipä kuulunut vastausta, joten soittamaan palvelunumeroon (siihen maksulliseen, noin 3,5 eur + ppm, totta kai). Ensimmäisenä päivänä eli eilen kyllästyin pimpelipomin kuunteluun jo noin 5 minuutin jälkeen, tänään annoin soida kunnes vastattiin. Siis noin varttitunnin päästä.

Tulin informoiduksi, että valitettavasti sähköpostin purussa on vähän ruuhkaa ja nyt taitaa olla "käsittelyssä" noin 15. tai 16.3. lähetetyt sähköpostit osoitteeseen finnair.plus! Ja ei, valitettavasti ei näy, onko minun postini ylipäätään tullut perille tai jonossa odottamassa sähköpostien purkutyösankarin ponnisteluja. No mitäs kun postini sinne työn sankarille asti pääsee, tuleekos se sitten kenties käsitellyksi? Kylläkyllä, tuo sähköpostien käsittelijä siirtää sen välittömästi ja pikimmiten palautteen käsittelijöiden työjonoon!! Varmistin vielä kuulemani. Kyllä, käsittelijä ei tee muuta kuin siirtää palautteen jonosta toiseen. Lasketaanpas: jos yhden sähköpostin välittäminen toiselle käsittelijälle vie noin puoli minuuttia ja tehollista työaikaa on 350 minuuttia päivässä lakisääteiset lepotauot vähentäen niin päivässä jonosta toiseen siirtyy 700 palautetta. Joku yritys taitaa olla pahemmassa pulassa kuin luulinkaan.

Ainiin, tarkistinpa vielä palautelomakkeen toimivuuden, olin sen korjaamista pyytänyt jo aiemmin ja pyytänyt myös laittamaan ilmoituksen toimimattomuudesta sivuille. Hienoa, ilmoitusta ei ollut, palaute varmaan toimii. Lähetin siis varmuudeksi taas kerran palautteen lomakkeenkin kautta. Ystävät hyvät, arvaatte kyllä miten kävi...

Olen kyllä virkamiesurani aikana nähnyt ja kuullut kaikenlaisia prosesseja mutta tämä on kyllä lähellä vanhaa kunnon bastard-operator-from-the-hell -tyyppistä asiakaspalvelua. IT-ihmiset tuntevat tuon legendan, muut voivat tarkistaa vaikkapa alkuperäisen: BOFH nro1  No, oikeasti nykyisin puhelinpalvelu toimii ystävällisesti (myös F-puhelin), tai siis kysymyksiin vastataan ystävällisesti. Mitään palvelua ei vaan ehkä saa.

Nyt jos jollain on Finnairin osakkeita niin ehkä antaisin pienen vinkin. Ai perhana, minullakin on. Heidi Hautala: "vahva myy".

Suomalainen mies ja muita iskelmäohjelmia

Aamuani on taas ilostuttanut Yle, tällä kertaa olgaton puhe. Ylen paikallisessa aamuradiossa on ilmeisesti musiikkitoimittajia monelta eri planeetalta. Usein ihan tältä pallolta mutta aina silloin tällöin sattuu aamu, jolloin tuo toimittaja on tullut jostain kuun pimeältä puolelta. Silloin puheohjelman katkaisee aina Yleisradion ohjelmatoiminnan pysyväismääräysten säätämin välein reipas kotimainen iskelmähumppa. Tiedättehän, sellainen "Kop-kop-kop, avaa hakas" -tyyppinen tyylittely. No ei hätää, autonkin radiossa on kanavanvalintapainikkeet, sitä siis painamaan.

Ja kuten kaikki valppaat lukijat muistavat, Ylellä on puhekanava, nimeltänsä mielikuvituksellisesti "Puhe". Sieltä ei ole vaaraa kuulla Taiskaa, Tauskia eikä Kikeä sulostuttamassa meitä, sinne siis. Vaan kukapa siellä olikaan tänään haastateltavana sarjassa "suomalainen mies". Aivan oikein, Kake Randelin.

Sen verran Kakea innostuin kuuntelemaan (puhetta siis), että kuulin hänen pitävän siitä, että musiikin teksteissä on sanomaa, sellaista syvällistä. Pakko oli siis vilkaista vähän hittikokoelman biisejä, nimiä vain en tekstejä. Tällaisia runollisen sisällöllisiä teoksia, uskokaa tai älkää: "Hervoton remmi päällä", "Tule kanssani kammarin seslonkiin", "Hei vaan heilani suloinen" ja "Häippästään Helsinkiin". Sekä tietysti "Avaa hakas". Vautsi vau!

Paljon F-sanoja

Pikkaisen on hankala keksiä muuta kuin naama kurtussa kerrottavaa tästä aihepiiristä: valtionyhtiöidemme siipiveikko, kaikkien illaksi kotiin palaavien sankariyhtiö, meidän suur-asunnottomien ystävä. Tiedätte kyllä kenestä on kyse. F-sanasta. Mutta kerronpa kuitenkin oman versioni viime lentomatkailusta. Jos haiskahtaa katkeruudelta niin haiskahtakoon.

Kärttyisyysaihe 1. Piti maksaa tavaroiden ylipainomaksut netissä, se kun F-sivuston mukaan on sillai halvempaa. Väärin luultu, ei toiminut sivusto. Onneksi jostain jemmattuna löytyi palvelunumero ja maksu kuitenkin lopulta sujui puhelinavusteisesti, ei ihan kivuttomasti siis. Ja menkääpäs ihan huviksenne sivulle www.finnair.fi, olettekos hienompaa avauskikkailua nähneet? Tai siis tuo ”huviksenne” on hipsuissa.

Kärttyisyysaihe 2. Onhan lomamatkalaiset toki paarialuokkaa mutta voiko ihmisiä sentään pitää janossa neljän tunnin lentoa, jos ei satu olemaan euroa vesipullolliseen? Etenkin kun ei koneeseen saa kotoa edes pulloja tuoda. Onneksi vessasta ei vielä tarvinnut maksaa, eivät ole huomanneet, että sieltä saa ilmaista vettä. Ähäkutti.

Kärttyisyysaihe 3. Rikkoivat matkalla golfmailan. Ainiin, eihän se ole F:n vika, matkatavarapalveluhan on ulkoistettu. Ja kukas niistä kaiken maailman alihankkijoista nyt tietää ja minkäs niille nyt voi jos heittelevät kamoja miten sattuu. 

Kärttyisyysaihe 4. Pikku odotus kotikentällä matkatavaroita odotellessa. No, tunti sinne tai tänne, joutaahan sitä, saapuvien tavaroiden hallihan on lempipaikkani. Olisin siellä mieluusti vaikka pidempäänkin. Ainiin, eihän se ole F:n vika, matkatavarapalveluhan on ulkoistettu. Ja kukas niistä kaiken maailman alihankkijoista nyt tietää ja minkäs niille nyt voi jos sattuu olemaan vaikka kahvitunti. Ihan oikeasti tunti.

Kärttyisyysaihe 5. Vakuutus ei kuulemma maksa rikkoontunutta tavaraa jos kuuluu lentoyhtiön piikkiin. No, vakuutusyhtiö on ilmeisesti yrittänyt asioida asiassa F-yrityksen kanssa aiemmissa tapauksissaan, koskapa jättävät tuon yrittämisen nyttemmin asiakkaan huoleksi. Siispä yritettiin. Koska yhteinen omistuksemme on moderni yritys, ei sinne noin vain soitella. Asiakaspalvelun käyntikortissa on vain sähköisen palautelomakkeen osoite, ei turhaan puhelinnumeroa. Sinne siis vaan korvausvaatimuslomaketta täyttelemään. Ja täyttyihän se, ei vaan saanut laittaa maksukuitteja tai kuvia. Ja hupsis: eihän se mihinkään lähtenyt. Tosin ei toimimattomuudesta mitään ilmoitusta tullut, ei vaan viikkoon tullut kuittia lähetyksestä. Joten eikun uusi yritys. Ja vielä uusi yritys kun ei sekään onnistunut. Ja sitten soittelemaan  sivuston syöväreistä löytyneeseen maksulliseen palvelunumeroon. Ja sieltähän se selvisi: palautelomakkeessa ”tosiaan on ollut jotain pientä häikkää” (lue: ei se taida olla koskaan toiminut mutta ei sitä yleensä kukaan huomaa kun ne on tyytyväisiä saadessaan olla jotain valittavinaan). Siispä lähetin korvausvaateen puhelimessa saamaani sähköpostiosoitteeseen, jäätiin odottamaan tapahtuuko mitään.

Kärttyisyysaihe 6. Ovat kuulemma maksaneet tämän yrityksen palvelutason ilmeisesti täydellisesti romahduttaneelle johdolle kipurahabonukset siitä, että johtajat ovat joutuneet jäämään johtamaan tällaista touhua. Kukapas sitä muuten, olisihan niitä muitakin firmoja tuhottavaksi, niihin olisi kiire päästä.

Oikeasti: lensin ennen vanhaan mielelläni kotimaisilla koneilla, ihmettelin vaan hiukan joidenkin vihjailua siitä, että ”nämä kotimaiset asiakaspalvelijat ovat kovasti kohteliaita mutta noissa muissa koneissa kyllä ystävällisiä”. No, kohteliaisuus on edelleen olemassa mutta jotenkin en ole varma varaanko seuraavan Lontoon lennon BA:lta vai F:ltä. Jos vaikka hallitus saa päätettyä myymisestä niin ei tarvitse omien verorahojen pohjalta valintaa tehdä.

PS. Meinasi unohtua. Ei-ihan-kärttyisyysaihe mutta vähän ihmetytti seuraava. Menomatkan kone oli, noh sanoisinko kulahtanut. Oli huudettu kilpaileva yhtiö hätiin eli lennettiinkin Blue1:n koneella eikä F:llä lainkaan. Kuten koneen perämies asian kuulutuksessaan ilmaisi "syytä emme tiedä mutta kun käsky käy niin mehän lennetään!" Että sillä lailla.

Madonna, aikuinen nainen

Yksi suomalaisittain aika hassu ilmiö iski taas reissussa ollessa: globaali hotelli-TV:n apaattisen toljottajan painajainen, dubatut leffat. Ilmiö sai uusia vivahteita kun turkkilaishotellin kanavalta tuli amerikkalainen sarja saksaksi dubattuna ja turkiksi tekstitettynä. Vaihdoin kanavaa ja seuraavalta tuli musiikkia, viulut vin...  eikun kauniisti soivat. Siitä johtui tietysti heti kieroon mieleen, että mitäs jos nekin dubattaisiin? Jospa vaikka Wienin filharmonikoiden uudenvuoden konsertin päälle soitettaisiin Finlandiaa. Tai jos Madonnan konsertti Stadikalla saataisiin sensaatiomaisesti suorana lähetyksenä töllöön ja yllätys: täydellisessä huulisynkassa kuulisimme Paula Koivuniemen laulavan aikuisen naisen ylistystä. Ei Madonna pahastuisi, eikös sekin jo ole kypsässä iässä?

Turkissa, osa 2: tarjoilijoiden kanssa

Turistienglanti on hassunhauska kieli. Siinä tarvitaan kaksi osapuolta, jotka tietoisesti kumpikin asettuvat toistensa arvatenkin heikohkolle kielelliselle käsitetasolle. Ihan riippumatta siitä, mikä on kummankin todellinen kyvykkyys. Toisen pitää osata kysyä kohteliaasti että "hau iis joor miil söör". Johon toinen sitten vastaa yleensä täysin totuudenvastaisesti että "veri guud tänk juu". Sanojen murtaminen tapahtuu paikallisesti vivahtaen molemmin puolin. Eikä missään tapauksessa mitään muuta. Muuten käy näin:

Erä 1. Turkkilaisessa ravintolassa, kysymys kuului että maistuisikos kenties vähän lisää leipää. Yritin siihen hienostella että "I still have some left, thank you". Josta kaveri tietysti halusi kuulla sen, että sanoin "tänk juu" ja osoitin leipäkoria. Jossa pian oli pino leipää lisää. Tilanne 0-1 matsissa "eskola-osaa-tursitikieltä" (ei osannut).

Erä 2. Sama kyllä onnistuu toisinkin päin. Tyypillisestihän palveluntarjoajan sivistyneseen tiedusteluun "would you perhaps like to have your wine decanted, sir" saa turistilta vastauksen "it vos veri guud tänk juu" (suomeksi: "alkupalat oli kyllä aivan kaameaa mössöä mutta kokeillaan nyt sitten sitä pääruokaakin"). En tietysti voi tunnustaa koskaan tai esimerkiksi viime viikolla itselleni näin käyneen, mutta kiusallisen tuttu yhteisymmärryksen puutteen tilanne, eikö? Tilanne 1-1, tarjoilija ei osannut.

Erä 3. Tarjoilija harhauttaa ja vaihtaa aamiaisella saksaksi. Asiakas H.E. menee harhautukseen ja vastaa "everything is perfectly fine, thank you, you can take the plate". Liikaa informaatiota, syöttövuoro tarjoilijalle, joka toistaa kysymyksen kahdella kielellä. Johon asiakas, vaihtaen turistimoodiin: "Nou tänk juu" - koska ilmeisesti kysymys koskikin tarvetta saada täydennystä tuoremehuun. Tämä erä oli mielestäni tasan 0-0, matsi ratkaisematon. Jatkuu kyllä hamaan turismin loppuun.

Lopputulosta odotellessa olen myöntymässä globaaliin turismitotuuteen: paras vaan molempien pysyä perussetissä. "Moor wain söör?" V: "Jees pliis" ja "Coffii söör" V: "Nou tänk juu, bill pliis"

Turkissa, osa 1: caddien kanssa

Terveisiä Turkista, saksalaisten eläkeläisgolffareiden paratiisista. Eikun maasta, joka on "Euroopan sairas mies". Tuo vanha nimitys kuulemma juontuu noin 150 vuoden takaisesta Turkin valtion konkurssista. Asia, jota kannattanee pohtia kun puuhataan maata mukaan EU-kimppaan. Ehkä tehdään vaihtari: Kreikka konkkaan ja Turkki tilalle, on sitten uusi kohde jännättäväksi.

Mutta oli siellä nytkin kaikkea jänskää. Vaikkapa hauskaa sosiaalista työtehokkuutta. Hommia tehdään innolla yhdessä, aina näkyy eri touhusteluissa useampi säätäjä. Esimerkiksi kun rapiat 10 golfkentän caddiä sai yhteisen haasteen. Se haaste kuului caddiemasterille esitettynä seuraavasti: saisikos jotenkin vaihdettua reissussa katkenneen draiverin varren tilalle uuden? Caddiemaster sitä siinä pohtimaan tyyliin "of course, my friend, no problem". Paitsi että maksaahan se tietysti, ja ihan hitosti. Kaikilta kuulo- ja juoruetäisyydellä olleilta mailanpesijöiltä tipahti saman tien hanskat ja vähäpätöisemmät askareet unohtuivat. Haaste. Autettava turisti, pulassa peräti. Pakko sanoa, että ovat avuliasta porukkaa, tulimme asiallisesti informoiduksi monelta taholta siitä kuinka haastava tämä operaatio olisi, mutta ei hätää: kyllä kuntoon saadaan. Ja saatiinhan se, hyvä palvelu, erinomainen. Varmaan tuollainen yhteisöllinen puuhastelu on ihan hauskaa, mutta ei sillä vaan kansantalouden tehokkuus kasva. Väliäkös hällä, hommat hoituu ja kaikki saivat onnistumisen elämyksiä. Ja turisti kukkaronsa kepeämmäksi kantaa. Jätän tässä nyt kertomatta tarkemmin kaikki kiintoisat yksityiskohdat siitä kuinka monta kertaa tuo varsi lopulta vaihdettiin ja miksi, sekä sen kuinka sankari-caddiemaster tehtävää suorittaessaan mälläsi autonsa (tai jonkun muun auton, jäi vähän epäselväksi), jne.

Kaikkiaan siis: hieno palvelu Belekissä. Lähetetään kaikki Helsingin lentokentän matkatavarakäsittelijät opintomatkalle, ei tarvitsisi hävetä heidän onnetonta surkeuttaan turistien saapuessa "tehokkaaseen" Suomeemme. Tai kärsiä itse odotellessa tunnin verran matkatavaroita joka kerta tänne saapuessaan. Epäilen että nuo sen draiverin varrenkin alun perin poikki saivat. Ajattelin muuten perustaa FB-ryhmän tai jonkun muun matkatavarahihnaprotestin, löytyisiköhän kannatusta?