Lunta vai loskaa, valitse siitä

Näillä sivustoilla ovat uskolliset lukijani saaneet kanssani eläytyä espoolaisen työmatka-autoilijaan karuun arkeen. Taisteluun aamuista rattiin nukahtamista ja aina nurkan takana väijyviä itsemurhapyöräilijöitä vastaan. Vaan ettepä seuraa enää, tilanne nimittäin on muuttunut: olen luomassa ihan uudenlaista suhdetta, kumppaneina bussit, ratikat ja metrokin. Kerron ehkä joskus tarkemmin kuinka tässä saagassa käy, tässä vain väliaikaraportti nykykäytännön sivutuotoksista.

On nimittäin talvi. Vanhaan kunnon autoiluaikaan sitä ei niin havainnut, webasto lämmitti kärryn valmiiksi ja nastarenkaat hoitivat sohjon ja jään.

Ei se mitään, opin aika pian perusasiat, parin vähän viluisemman aamun jälkeen:

• Boxerit on nounou, puolipitkätkin aika paha juttu
• Pipon on hyvä pitää tuulta, jos ei pidä, kannattaa käyttää kunnon hattua
• Sitä kunnon hattua ei kannata jättää metroon
• Empire-keskustan asemakaava on suunniteltu ennen viemäriputkia siten, että mereltä puhaltava tuuli vie hajut mennessään. Nykyisin se vie vain aivot päästä jäähän. Pasilan silta onkin ehkä vain Suomen toiseksi kylmin paikka, Aleksanterinkadun itäpää koillistuulella -20 asteessa meri puoliksi avoimena menee ohi.

Urhea lumiturvamies on saanut virkamiehen pelastettua.

Ihminen oppii, nuokin jutut olin juuri sisäistänyt kun talvi vähän muuttui. Nyt on sitten pari päivää hikoiltu paita märkänä bussissa (niinpä, niiden lämpötilansäätö ei ehkä ole ihan kuin siinä tsekkiläisessä laatukärryssä, joka nyt on paremmassa käytössä). Osaan kohta ehkä valita vaatetuksen, saas nähdä.

Mutta löytäiskös jostain kalossit? Ja oikeasti, miksei niitä lumia voitu aurata pois ennen kuin sulivat sohjoksi? Juu tiedetään, onhan se vesisade jopa virolaistyövoimaa halvempi duunari. Mutta ihan kiintoisa elämys. Pitää pysyä jääsohjossa yhtä hereillä kuin autossa Mechelininkadulla, kamikaze-pyöräilijät korvautuvat jäämiinoilla ja vaihtelua tuo katolta tippuva lumi. Valinnanvaraa vaaroissa.

Mutta hei: onkos jollain myydä kunnon kämppä jostain tulevan Länsimetron varrelta, mielellään saisi mennä jo nyt bussi ihan vierestä? Tai eikun: joku sisähalliparkkis Senaatintorin kulmilta, halvalla kiitos! 

Meni nimittäin melkein puolitoista tuntia työmatkaan eilen. Yhteen suuntaan siis :-(

Downton Abbey, final ending

"Mitä muuta voisimme vielä toivoa" kysyi Granthamin jaarli Downtonin vihovihoviimeisen jakson lopussa. Sen jälkeen kun kaikki olivat saaneet toisensa, sairaat ihmeparantuneet ja terveet poikalapset syntyneet maagisen taikasauvan eli käsikirjoittajan kaikkivaltiaan vallan armoittamana.

Mitä siis jäi vielä, no minäpä kerron. Lisäsokerointi lopun kermakakkuun, tämä karsittiin kun kaikkeen ei sentään edes vapaamielinen Englanti taivu vaikka jo sisäkkö saikin hovimestarin sijaan kantaa teen seurusteluhuoneeseen. 

Näin siis meni haltuuni kulkeutuneen salaisen käsikirjoituksen mukaan loppu oikeasti:

Kesken häähumun alakerran oveen kolkutetaan, uusi hovi Barrow menee leuka pystyssä avaamaan. Ulkona seisoo kapsäkki kädessään nuori miespalvelijakokelas, vienosti ja hiukan arasti hymyillen. Kuvakulma kääntyy Barrow'n kasvoihin. Leuka pysyy koholla mutta samalla kun pää hiukan kallistuu, oikea suupieli kohoaa vastaamaan tulokkaan kutsuvaan hymyyn.
The End.