Ihmettelin tässä
taannoin itsensämittaajia eli biohakkereita: http://juttuslaisseja.blogspot.fi/2016/04/biohakkerointia.html . Siis jengiä, joka haluaa pakonomaisesti tarkkailla koko ajan kaikenlaista kehontoimintaansa. No nytpä teen tunnustuksen: olen
muuttunut kyborgiksi. Eräänlaiseksi biohakkereiden kunkuksi.
 |
| Tämä ei ole kyborgi - ehkä? |
Säästän lukijan kuuklaamisen vaivalta, tässä wikipedian määritelmä: "[Kyborgi:] Sana on
yhdistelmä kyberneettisestä ja organismista tarkoittaen biologista
eliötä, johon on yhdistetty tekniikkaa". Kun aiemmin
tuossa kirjoitelmassani kiroilin vuosien aikana tehtyjä tuhansia sormenpään rikkomisia niin nytpä näyttäisi
loppu uhkaavan tuota tyhmää touhua. Sain nimittäin käsivarsikudokseen upotetun anturin.
Mainio keksintö, vain 40 vuoden odottelun jälkeen. Ja teknologia ei muka tuo
hyvinvointia. Nyt mittailen lukulaitteen yhdellä pyyhkäisyllä verensokerin koska tahansa ja kuinka monta sataa kertaa päivässä haluan, yhdellä
ranneliikkeellä. Ei hassumpaa lainkaan, ette arvaakaan.
Mutta eipä ole
kyborgina elo aina helppoa, ei. Sen sain
havaita kun asioin päivän ikäisenä yhdistelmä-bioeliönä apteekissa. Kävin
etsimässä itsekiinnittyvää sideharsoa anturin ympärille, ettei golfswingissä
vaan irtoa kudoksesta. Avuliaan oloinen (vähänpä silloin tiesin...) myyjä tuli
apuun ja kerroin mitä tarvitsin. Sellaista sideharsoa siis, kas kun
"minulla on anturi kädessä, pitäisi sitä suojata". Pieni epäluulo jo
heijastui myyjästä ja mahtoiko toinen suupieli vähän kohota hymyynkin. En
lannistunut, varmistin vielä että "onhan se nyt sellaista, ettei liimaannu
anturiin kiinni ja irroita sitä?" No juu toki kuulemma on, ja "ihan
sen väristäkin kun varmaan etsit, ihan keltaista vaikka". Vähän ihmettelin
että mitä hiton keltaista, valkoiseltahan tuo näyttää. Yritin protestoida väriväitettä mutta
äsken niin kiltin näköinen myyjätäti oli jo kääntänyt selkänsä ja mennessään
pyöritti päätään taaksepäin ivallisesti naureskellen. Jäin siihen seisoskelemaan harso kädessä, tooodella tyhmän näköisenä.
Vasta myöhemmin
ostoksen tehtyäni tajusin mistä oli kysymys. Olin tullut kohdelluksi
kahelina foliohattuisena, salaliittojen uhriksi heittäytyneenä pellenä, joka
on täynnä hampankoloihin jemmattuja radiolähettimiä ja ehkä itse kiinnitettyjä vastahärveleitä. Hitto, jouduin toteamaan että ei ole helppoa
kyähulluillakaan. Lopettakaas nyt heti niiden kiusaaminen ja palvelkaa pentele vieköön
asiakkaana kun tulevat ostamaan alumiinifoliota tai amalgaaminpoistohohtimia
tai mitä ikinä.
Taidan perustaa kyborgien ja foliohattujen yhteisyhdistyksen,
saa meidän kiusaaminen loppua nyt!
Ja valkoinenhan se lopulta oli, mitäs jos olisin oikeasti etsinyt keltaista?
