Enpä tosiaankaan halua jäädä pääministeriämme Kataista pahemmaksi - kukapa haluaisi. Niinpä koskapa hallituskin on tehnyt puolivälitarkastelunsa, se tulee minunkin tehdä. Varmuuden vuoksi jo vähän ennen vuoden puoliväliä, niin kauan kuin tulokset ovat vielä plussalla ja tavoitteet saavutettavissa (toisin kuin hallituksella?).
Kyse on tietysti uudenvuoden lupauksista. Sellaisen pikku vinkin voisin aluksi kaikille antaa, että nuo lupaukset kannattaa sitten mitoittaa pitokyvyn mukaan, oma kapsiteetti realistisesti arvioiden. Ensi vuodeksi vaan vinkkinä. Enäähän ette te haihattelijat voi mitään sille, ettei kiloja lähdekään tavoitemäärää eikä sitä kuntosalikorttia tullutkaan hankittua saati käytettyä.
Ottakaapa siis opiksi, tulostavoitteeni on toistaiseksi 100 -prosenttisesti täytetty: olen aina vietyäni roskat laittanut tilalle uuden tyhjän pussin! Tai no, aina kun olen kyennyt - meillä kun kotona asuu Henkilö, jolla on valtakunnan nopeimmat tekemättömien töiden suoritusrefleksit. Aina ei siis voi ehtiä takaisin roskikselta ennen kuin uusi pussi on ilmestynyt. Mutta siis inhimillisen suorituskyvyn rajoissa olen pitänyt lupaukseni.
Ensi vuodeksi suunnittelen uutta haastetta, harjoittelenkin jo sitä varten kevyesti. Tarkoitus on oppia toimittamaan teepussin kuoret roskiin ennen jotain muuta. Miettikääs sitä!
Noniin, nyt se tapahtui! Hesari järjestää blogikisan (ks. huhtikuun kuukausiliite), blogistit pääsevät alttarille muiden viihdeturhakkeiden joukkoon. Eiköhän hetkeksi hiljennytä miettimään vakavia seuraamuksia.
Seuraa nimittäin ensin 24-tai-jotain -osainen Blog of Finland -ohjelma (tiedäthän, vain teksti ratkaisee), jossa Jari Tervo ja Tuomas Kyrö kääntyilevät tuoleissaan blogeja retostellen. Mutta miksi kummaksi noiden aikaansaannosten esittelyjä pitää alkaa kutsua? Laulutkaan kun eivät ole enää nykyjään lauluja, ne ovat ”vetoja”, joita ”vedetään”. Hep, minäpä tiedän: täysin katu-uskottava vastine ”vedoille” on tietysti ”siivut”. Ja koska blogit ovat melkein korkeaviihdettä, niistä puhuttaessa ei tarvitse syyllistyä tautologiaan, voidaan välillä puhua myös slaisseista. Tai vaikka ”juttuslaisseista”.
Luonnollisena jatkumona tulee tositvsarja, jossa uusien jaksojen myötä yhä epätoivoisemmaksi käyvä blogisti etsii toistakin lukijaa Puusepän Niksinurkka –blogilleen.
Kunnes lopulta saamme täyttymyksen, jotain mitä olemme odottaneet, jotain mihin koko Some-aikakausi on meitä hiljaisesti valmistanut. Tulee suuri bloggausjuhla, Jörkka-gaala. Siellä täydessä Barona-Areenassa jaetaan vuoden blogipalkinnot kaikenlaisissa tärkeissä sarjoissa mm.
- "Vuoden luetuin" (voittajalla parhaat youtube-linkit, tähditettyinä ja arvosteltuina, aihealueittain luokiteltuina)
- "Vuoden ansaintalogiikka" (näin tienasin meikkisetit vuodeksi)
- "Vuoden sukanvirkkausblogi" (voittajan ehdoton ykkösblogi kertoo, kuinka virkata muiden kotiaskareiden lomassa, sylivauvaa koukulla silpomatta).
Jään odottamaan kutsua tuohon tositv:hen. Opettelen jo peilin edessä katsomaan kameraan. Vai pitikö välttää katsomasta? Perhana. No, kyllä ne sitten kertoo.
Enpä tosiaankaan halua jäädä pääministeriämme Kataista pahemmaksi - kukapa haluaisi. Niinpä koskapa hallituskin on tehnyt puolivälitarkastelunsa, se tulee minunkin tehdä. Varmuuden vuoksi jo vähän ennen vuoden puoliväliä, niin kauan kuin tulokset ovat vielä plussalla ja tavoitteet saavutettavissa (toisin kuin hallituksella?).
