Siivoamista, osa 3

Taas tuli vähän imuroitua. Nimenomaan vähän, sellaisen ohjeen sain: ”voisitko sitten vaikka huomenna vähän imuroida”. Miten hitossa imuroidaan ”vähän” tai ”paljon”? Jos imuroidaan niin sitten imuroidaan. No, siinä sai kuitenkin testata sohvanalustan putsauksenkin, siitähän tuli kerrottua jo muinoin, ks. Siivoamista, osa 1

Siis sen uuden sohvan alustan, kunhan se häkkyrä lopulta saapui. Tai saapuihan se jo kerran aikaisemminkin mutta vähän väärän kätisenä eli divaani väärässä päässä. Sattuuhan sitä. Veivät pojat sitten saman tien takaisin ja toivat muutaman viikon päästä uuden. En sitä kehdannut enää lähettää takaisin vaikkei sen alta tietysti saanutkaan imuroitua. Mutta ei se mitään, tiedättekö: Henkka oli onneksi luvannut siivoustakuun, se kuulemma kuuluu kaikkiin V-kaupan tuotteisiin. Jos siis siivous ei onnistu helposti, tuotteen myyjä on velvollinen hoitamaan imuroinnin viikottain. Hieno palvelu, suosittelen!

Teknologiakoulun liikuntatunnilla

Taisipa olla radiossa taas joku tosiviisas mentaalisesti vanhus. Kuului voivottelevan, että nykyisin viisivuotiaat ei osaa tehdä kuperkeikkaa vaikka osaavat hyväkkäät kyllä hypyttää äijää tietokonepelissä. Nojust. Näillä asioilla ei vaan ole toistensa kanssa mitään loogista yhteyttä muualla kuin niitä kauhistelevien tätitomerien tai setäsekojen painajaisunissa: siellä he joko ovat kansakoulun liikuntatunnilla epätoivoissaan yrittämässä seiskan suoritusta eli kuperkeikkaa tai sitten ovat taas joutuneet arkipäivän kauhukammioonsa eli etsimään kotitietokoneestaan sen painikkeen, jolla se pankkiyhteys taas ehkä avautuisikaan. 

Milloin pääsemme kuulemasta näitä ”teknologia tuhoaa nuorisomme” –juttuja? Okei, nuoriso saattaa degeneroitua mutta niin se saattoi tehdä myös silloin kun elinympäristöä ei ilmentänyt läsnä oleva tietotekniikka vaan ehkä tylsistynyt sateen tuijottelu huurteisen kyökinikkunan läpi. Ja kyllä: se joku joka osaa hypyttää sitä äijää, saattaa myös osata tehdä kuperkeikankin. Mutta ainakin se osaa käyttää läppäriään työelämässä vaikka se tuttu ikoni työpöydällä olisikin siirretty väärään paikkaan.

Koriskatsomossa

Vanhan kotiseuran EBT:n miehet pelaavat nykyisin kakkosdivaria, jota hienostuneesti tunnutaan kutsuttavan termillä M2D. Hyvä juttu, ihan mainiota, olenpa innostunut itsekin katsomoon pari kertaa syksyn aikana. Kotijoukkueella on Espoonlahdessa innokas kannustusporukka, hienoa sekin. Nuoret miehet möykkäävät nuorten miesten liioitteluinnolla ja luovat pääosin mukavaa henkeä saliin. Siis pääosin. Sitä vaan vähän ihmettelen että miksi pitää aina rääkyä niin rivosti tuomariressukoille. Enpä nyt moralisoi sitä kuinka ”parhaansa ne tuomarit siellä tekevät” ja ”kaikille sattuu virheitä”. Enkä myöskään tuomitse nuoria tai vanhempia katsomointoilijoita, varmaan on sattunut itsellekin joskus väärä lauserakennevalinta katsomossa. Mutta teen ehdotuksen: annetaan dumareille vastaiskuoikeus. Kaikissa M2D (eikö kuulosta hienolta, ihan toista kuin ”kakkosdivari”) ja alemmissa sarjatasoissa tuomareilla olisi lupa huutaa vastaavalla tavalla tai mitä sylki suuhun tuo. Siis huutoon ”hanki sika rillit” saisi oikeudenjakaja heti huutaa vaikkapa ”turpa kiinni paskalärvi” ja vienoon toteamukseen ”tule ***tuun sieltä jos et mitään nää” tulisi välitön vastine muodossa ”tollasia munapäitä nyt ei ainakaan tartte nähdäkään”. 

Tulee mieleen vanha tarina Kaitsu Pahlmanista Kotkan kentällä kun HJK pelasi KTP:tä vastaan. Siellähän ei ole kovin diskreetti tai vieraskohtelias yleisö. Aikansa Pahlman kuunteli, kunnes otti sivurajalla pallon käteensä ja ohjasi katsojaa: ”Kuule, en mäkään tuu sulle soittaan poskea kun sä nostelet niitä rullia kraanalla laivaan, että pidä säkin nyt turpa kiinni”. Tarina joko on tosi tai ei ole, sopiva kuitenkin.

Mutta pitäkää pojat vaan ääntä katsomossa, hyvä niin. Varotte vain imperiumin vastaiskua, josko joku dumari vaikka sattuu kuulemaan ehdotukseni! Ja kaikki muutkin mukaan Espoonlahteen, EBT pelaa tosi vauhdikasta peliä, korkeatasoista koripalloviihdettä parhaimmillaan.