Valtarakenteet horjuvat (?)

Tällä kuvalla ei ole tekemistä tekstin kanssa, 

Koko Suomi on häkellyksissään ja pidättelee henkeään kriisiä seuraten. Terveydenhuollon perustuksia ravistellaan, paikallisesti hoidettu perus- ja erikoisterveydenhoito siirretään järjestettäväksi lähialueen suuremmissa keskuksissa. Elähtänyt entisiin rakenteisiin piintynyt vanhan vallan edustus pistää hanttiin ja tekee asiasta periaatteellisen kysymyksen. Asiaan sekaantuneet osapuolet vetoavat asiantuntijoihin, joita käännytetään omille kannoille ja joiden lausumia pyöritellään sopiviksi. 

Samaan aikaan toisaalla, ns. tosielämässä. Koko Suomi on häkellyksissään ja pidättelee henkeään kriisiä seuraten. Terveydenhuollon perustuksia ravistellaan, paikallisesti hoidettu perus- ja erikoisterveydenhoito siirretään järjestettäväksi lähialueen suuremmissa keskuksissa. Elähtänyt entisiä (maakunta)rakenteita kaipaava vanhan vallan edustus pistää hanttiin ja tekee asiasta periaatteellisen kysymyksen. Asiaan sekaantuneet osapuolet vetoavat asiantuntijoihin, joita käännytetään omille kannoille ja joiden lausumia pyöritellään sopiviksi. 

Kohta meille on selvinnyt kuinka kävi Suomen hallituksen mutta jaksammeko odottaa ensi tiistaihin että näemme kuinka käy toisessa draamassa eli Downton Abbey'n leskikreivittären kamppailussa: säilyykö terveydenhoito omassa kylässä vai siirtyykö Yorkiin ammattilaisten käsiin? Leikattiinko lordin puhjennut vatsahaava omassa sairaalassa vai ajoiko ambulanssi ihan isolle kirkolle asti?

Penkkiurheilijan elämää

Seuraa urheiluraportti suurista MM-kisoista. No suuret ja suuret, mutta esim. jääkiekon vastaaviin verrattuna jättimäiset. Rygbysta on kyse ja isot stadionit pullollaan populaa. Töllön äärellä toki vain seurailen.

Harvoin olen kyllä istunut näin kauaa tuijottamassa peliä vain saadakseni selville että mitä ihmettä äijät oikein yrittävät. Mikä kaiken tohelluksen takana oikein on? Okei, osaan kyllä lukea wikiä mutta kun sielläkin selitetään vain että yrityksestä ("try") saa 6 pistettä eli se on paras suoritus. Mitä hiisiä, yrityksestä 6? Kuulostaa kunnon brittitouhulta: "Absolutely splendid try, old chap, keep up the spirit". Ja sitten otetaan pikku tujaus teetä tai sherryä.

Paitsi ettei rugby -kentällä ei tosiaankaan näytä siltä, että pojat siellä leikkisästi kannustavat toisiaan. Enemmänkin näyttää siltä kuin veretön otsa ja molemmat silmät muurautumattomana olisivat ehdoton syy ottaa kaveri heti vaihtoon: sellainen on merkki täydellisestä asenteen puutteesta, ainakaan tuollaisia kaksisilmäisiä friikkejä ei montaa osu kameran linjalle.

Jonkin  verran olen tähän mennessä päässyt perille ja eikös kuulostakin vähän nurinperin päivän puuhalta:

• Palloa saa syöttää vain taaksepäin. Sitä siis yritetään kuitenkin saada eteenpäin
• Hyökkääjiksi ilmeisesti kutsutaan niitä äijiä, jotka kyttäävät siellä oman maalin puolella, siellä mistä ollaan tulossa. Ihan loogista.
• Aina välillä eli lähes jatkuvasti  kyyristytään hurjaksi keoksi pallon päälle. En tiedä mitä siinä touhutaan, mutta palloon ei kaikesta päätellen saa koskea.

Sitten vielä ihmetellään että missä se maailmankaikkeuden älyllinen elämä piileskelee. Minäpä kerron. Ovat kyllä käyneet lähettyvillä mutta nähneet kerran Uuden-Seelannin All Blacksin peliä edeltävän Haka-tanssin ja matsin ekan kekomuodostelman. Käänsivät ylipoimumoottorin saman tien täysille, kääntyivät kohti Zorgien kidutustähteä unohtaakseen näkemänsä ja merkkasivat galaktiseen karttaan planeetan kohdalle iiison ruksin.

Mutta tiedättekö mitä, ja nyt kerron kauhean totuuden kaikille brasilialaisen kaunopelin ystäville. Tuo kuvailemani touhu on kuulemma nykyisen jalkapallon esimuoto, tai vähän kuin toinen haara esihistoriallisesta kantaisästä periytyvänä. Jossain vaiheessa skotit vaan tulivat järkiinsä ja alkoivat kehittää peliä jalkapallon suuntaan. Tai osa tuli, osa kai sitten muutti Uuteen-Seelantiin. Osa muutti Italiaan ja perusti kompromissina Serie A:n.

Suomeen tuotiin vain holtittomasti kaikkialle soikiopallon kaltaisesti poukkoilevat pyöreän näköiset pallot ja kielto syöttää palloa eteenpäin joukkuekaverille.

Hanhia ja hävittäjiä

Luin taas uutisen ja hetkeksi huolestuin. Mutta onnekseni uutisvirta maailmalta on nykyään niin tehokasta, että huoleni haihdutti saman tien toisaalta tullut viesti.

Yle uutisoi, että "Parvi venäläisiä hanhia valtasi pellot Loviisan ja Pyhtään rajalla". Hanhia on kuulemma neljä kertaa enemmän kuin niitä Suomessa kaikkiaan pesii. Hui. Vähän kuin 20 miljoonaa venäläistä maassakulkevaa olisi ollut tulossa.

Mutta ei siis hätää. Samaan aikaan venäläiset hävittäjät häiriköivät Syyrian ja Turkin rajalla ja saivat tiukan ukaasin. Näin tuumasi Turkin pääministeri Ahmet Davutoglu Hesarin ja AP:n mukaan:
 "Turkin asevoimilla on selkeät säännöt: vaikka kyseessä olisi lentävä lintu, se pysäytetään". Sillä lailla.

Ajattelin tehdä kansalaisaloitteen, kutsutaan kokeeksi pari turkkilaishävittäjää kylään. Kolme kärpästä ja monta hanhea menee yhdellä iskulla. 

1) Turkki pääsee treenaamaan venäläisiä lintuja vastaan taistelemista

2) suomalaiset linnutkin saavat yhteistyöharjoituksen Nato-maan ilmavoimien kanssa ja 

3) pyydetään turkkilaiskoneita pyyhkäisemään vähän Peuramaan golf-kentän kautta niin päästään sielläkin hanhenp****sta eroon

Kolmas kohta tehtäköön yöaikaan, kiitos, saatan olla päivällä vielä pelaamassa näin syksylläkin.

Julkilausumani pakolaistilanteen johdosta

(edit 2016: koska tapahtumat eivät enää ole muistissa niin väärinkäsitysten välttämiseksi kehotan lukemaan loppuun asti ettei tule vääriä tulkintoja)

En uskonut näin käyvän, mutta näin se vain kävi, minäkin voin kasvaa henkisesti. Ei siis voi mitään sille että olen päätynyt Timo Soinin kanssa samalle puolelle tässä turvapaikanhakijoiden/pakolaisten asiassa.

Nyt niitä on jo ihan liikaa, kaikkialla. Niitä tulee esiin Tornion tienoilla. Forssakin on jo joutunut niiden kanssa tekemisiin. Viimeisimmät uutiset tulevat Lahdesta, siellä on tullut odotetunlaisia rähinöitä.

Sanonpa suoraan. Mitä muuta voi odottaa kun tuollainen määrä täysin meidän joukkoomme sopeutumattomia ihmisiä kerääntyy täällä yhteen paikkaan: ikävyyksiä, joudumme kaikki tavalliset suomalaiset kärsimään. Kaikissa noissa mainituissa kaupungeissa syntyi vääjäämättömästi levottomuuksia.

Onneksi joku panee vielä hanttiin ja on sanonut painavan sanansa. Timo Soinin sanoin "Tälle on nyt tultava stoppi". Minäkään en halua niitä takapihallemme, pysykööt poissa, menkööt muualle. Olemme samaa mieltä Soinin kanssa kun hän tänään totesi, että nyt on menty liian pitkälle. 

Puhun tietysti noista rasistisista, idioottimaisista, pakolaisvastaisista, mellakoivista Ku Klux Klanilaisista pelkureista, ne on saatava kuriin - tai järkiinsä, onnistuisikohan se?

Todellisuuksia

Tiedoksi muille kalkkeutuneille: on olemassa peli, jossa terroristien ja erikoisjoukkojen joukkueet kisaavat jalosti toisiaan vastaan. Siinä järjestetään oikein turnauksia, niitä lähetetään TV:ssä ja katsojajoukot hurraavat paikan päällä. 

Tässä kahdenlaista todellisuutta, selostukset muistinvaraisesti Counter-Strike -pelin jostain televisioidusta finaalista:

C-S -todellisuus: "Jes, mageesti saatiin kranaatilla yks pois pelistä". Tosiaan, hahmo mäsähtää aika makeesti TV-ruudussakin.

Todellisuus Syyriassa: Räjähde silpoo siviiliasutusta, uutiskuva näyttää paareilla juoksutettavaa pikkupoikaa, joka ehkä selviää yksijalkaisena hengissä sairaalaan - jos sellaista vielä löytyy.

C-S -todellisuus: "Nyt on terroristeilla enää muutama henki, mahkut sijoittaa pommi sopivasti alkaa olla vähissä mutta tsäänssejä on vielä. Toivotaan parasta"

Tokellisuus Guineassa: Paikalliset terroristit sieppaavat koulullisen tyttöjä, tappavat ehkä osan,  pitävät loput seksiorjinaan.

C-S -todellisuus: "Nyt ruotsalaispelaaja vaihtaa aseen toiseen käteen ja kyllä, siinä tippuu pari vastustajaa, loistava laukaus, ensiluokkaista aseenkäyttöä!!"

Todellisuus Pakistanissa: Terroristit ovat löytäneet etimänsä Malalan, laukaus osuu päähän mutta ihme tapahtuu ja tyttö jää kertomaan maailmalle.

Hän kertoo millä totaalisella pahuudella ja raakudella oikeat terroristit toimivat, miten tyttöjä sorretaan, miten järjetöntä oikea väkivalta on. Hän saa lähes koko maailman sympatiat puolelleen, jatkaa taistelua lasten puolesta, voittaa Nobelin rauhanpalkinnon. Mutta nuoret sankarit koneiden ääressä eivät kuule, he jatkavat terroristien ja erikoisjoukkojen leikkipeliä, jossa punainen on vain komea väri. Ja Yle näyttää pelin ja me katsomme sitä.

Harkitsevatko pelintekijät parhaillaan tyttöjen sieppaamisen lisäämistä seuraavan version pelikirjaan?  Olen kukkahattusetä, en ymmärrä että leikki on vain leikkiä ja peli vain peliä.

Sikakovia jätkiä

Miksi Pertti Kurikan Nimipäivät on Ihan Sika Kova Juttu?

Siksi että siitä tykkää varmaan jopa Björn Wahlroos? Kaikkihan olemme entisiä punkkareita, tosin "me mukaan lukien jotkut ovat saattaneet tulla järkiinsä" [pahoittelut potentiaalisesti epätarkasta lainauksesta].  Voisi jopa ajatella, että "tuo kehitysvammaisorkesterihan osoittaa, että kuka tahansa voi saavuttaa mitä tahansa kun vain vähän yrittää".

Vai koska siitä tykkäävät vihervassaritkin? "Se osoittaa että tasa-arvoinen yhteiskunta on mahdollinen, että se on jo melkein täällä. Ja että meillä kaikilla on oikeus toteuttaa itseämme, saada mahdollisuus oikeaan elämään".

Vai koska ihan tavallinen Jamppa tai Jansku tykkää? "Kun on ne niin ihania, jotenskin".

Ihan totta kaikki mutta pasan marjat: Pertti Kurikan nimipäivät on Sikakovajuttu koska siitä herkistyy jopa tällainen kyyninen kaikkea rääpivä bloggarivanhuskin. Sillä ne jätkät on ihan uskomattomia tyyppejä. Ja jos joku väittää, että punkkiahan voi soittaa kuka vaan, vaikka keharitkin, niin kannattaa katsoa tänne päin: ei osaa! En olisi ollut punkmuusikko vaikka tuo taiteenlaji olisi keksitty jo silloin kun kaverini perustivat bändin. Mutta Pertti ja Kari ja Sami ja Toni ovat. Muusikoita siis. Enkä ikimaailmassa saisi menneeksi johonkin Wienin lavalle miljoonien, kymmenien miljoonien (satojen miljoonien?) eteen, en edes seisomaan. Mutta hepä menevät, soittamaan. Ihan sikakovia jätkiä. Uskomattomia tyyppejä, tämän päivän oikeita sankareita.

Pertti Kurikan Nimipäivät antaa uskoa ihmisiin, se antaa uskoa jopa Suomeen ja se antaa uskoa parempaan huomiseen. Tavalliset ihmiset voivat tehdä mitä vain. Tuskin maltan odottaa tiistaita ja ehkä matkustan silloin Viroon, ostan sikäläisen liittymän ja äänestän. PKN, 12 point!

Raakakakkuja

Raakakakku. Sana sointuu hienosti, eikö. Vähän kuin hääyöaie. Tai ehkä kuin "rääkääkkään". Kerronpa mikä se on, jos et tiedä. Tuo kakku on joku helskutin paakku, johon laitetaan sekaisin kaikenlaista ns. luomutyyppistä kamaa. Pähkinöitä ja taateleita ja mausteita ja leseitä ja mitäkaikkea. Eksoottista pääasiassa.

Vaan eipä ole raakakakku kakku. Kas kun kakku on sellainen, jossa on rasvaa. Siinä on sokeria ja kermaa. Voidaan sotkea vähän jauhoa täytteeksi ja jotain nestemäistä. Pikkuisen mausteita ehkä ja mansikoita jos ei sinä päivänä tule muita vitamiineja. Kakku on synonyymi epäterveelliselle. Jos ei syö epäterveellisesti, ei pidä syödä kakkua, mutta ei kakku ole mikään pähkinä- ja lesesekoitus.

Homma kuulostaa vähän siltä kuin Orwell olisi päässyt puuhailemaan ruokamuodin kanssa. Ei sanota "paha kakku", sanotaan "eihyvähkö kakku" ja kun siirrytään "newspeakin" puolelta "doublethink" -maailmaan (vähän muokkaamaan käsitemaailmaamme kauniimmaksi) niin tuo raaka mössö kätevästi muuttuu halutuksi herkuksi. Tämän päivän kasvispihvien ja raakakakkujen maailmassa ei tarvita Orwellin Big Brothereita. Teemme sen ihan itse.

Mikä on ehdottomasti parasta raaka"kakussa"? Se on kuulemma sen verran täyttävää, ettei tarvitse paljoa syödä kerralla. Mainio juttu.

Jälkikirjoitus. Pidän pähkinöistä ja taateleista, se ei tee niistä kakkua. Mutta ehkä joskus vielä maistan niitä sekoitettuna paakuksi, olenhan suvaitsevainen ja ennakkoluuloton ihminen...

Vaalit, osa 1

Otsikoin optimistisesti, luottaen siihen että niin hauska tapahtuma meillä on menossa että varmasti blogattavaa riittää kaikille, minullekin vielä. Tässä ykkösosa siis.

Olen suorittanut todellisen eloonjäämistaistelun. Sen jälkeen voisin huoletta osallistua "Pelkokertoimeen" tai kaikenlaisiin "TästäEtSelviäPaitsiTuotantoryhmänAvulla" -seikkailusarjoihin. Erehdyin nimittäin espoolaiseen kauppakeskukseen tänään, päivää ennen vaaleja. Peläistyitkö puolestani? Ole huoleti, hengissä ollaan, enhän muuten tätä kirjoittelisi.

Oli melkoinen pujottelutehtävä päästä alakerran parkkipaikalta kakkoskerroksen apteekkiin kaikkien Erkki Ehdokkaiden kannatusjoukkojen läpi. Ulko-ovella ajattelin hetken kyhääväni kyltin "Tarvitsen lääkettä, päästäkää minut läpi" mutta sitten keksin helpon taktiikan: pistin molemmat kädet taskuun, ehdokkaiden satapäisellä apukaartilla ei ollut mahdollisuuksia tunkea yhtään flaieria käteeni. Sitten vaan valitsin reitin aina sen mukaan missä tukijoukolla oli joku muu uhri tähtäimessä. Alle puolen tunnin pääsin apteekkiin, siellä sain hengähtää. Takaisin oli helppo tulla pitämällä lääkepussi näkyvillä ja toinen käsi taskussa: kunnioittivat potentiaalisesti sairastavan rauhaa. Tässä sitä ollaan, pysyn sisällä tiukasti kunnes ääntenlaskenta alkaa - no ok, käyn äänestämässä mutta eikö silloin ole joku vaalirauha?

Niin, entäs ne ehdokkaat siellä Omenan tungoksessa. Eräs kertoi olevansa "Venäjän tuntija". Nojoo, niitähän Suomen eduskunta tarvitseekin, luulin että sellaisilla olisi enemmän käyttöä naapurimaan duumassa, eikö? Ja toinen kehui olevansa "Ratkaisija". Kuuntelin matkalla lätkän finaalimatsia ja minusta kyllä kuulosti siltä että Tappara ehkä olisi tarvinnut Ratkaisijaa; vähän hämäräksi jäi että mitä niillä laukaisutaidoilla sitten eduskunnassa tekisi. En kysynyt.

Tsemppiä kansalaiset, medborgare, kyllä me tästäkin selvitään/selvittiin!

Tositosi -teeveetä

Tänään julkistettiin juhlallisesti jälleen jotain, mitä ilman emme ole tienneet voivamme elää. Tai siis olemme luulleet voivamme mutta kohta tiedämme luulleemme väärin. Alkaa nimittäin tositeeveekisa "Paras grillaaja". Voin jo tuntea savumakkaran käryn.

Mutta koskapa näillä kisoilla ja realityllä ei ole mitään rajaa eikä loppua tule niin tuon taas oman pienen korteni tuohon vuorten mittoihin kohoavaan ohjelmatyhmyyksien kekoon.

Olisi siis kisa kesärenkaisiin vaihdosta. Ensin ajattelin ihan sellaista tee-se-itse -muotoista, tunkki ja pulttiavain käteen, lukkomutteri hukuksiin ja kello käyntiin. Kisaan voisi kätsysti yhdistää tietotehtäviä tyyliin "miten asennat renkaat ristiin kun vasen etukumi on kulunut lähes sileäksi" ja taitotehtäviä kuten "miten selviät kun tunkki vähäisen pettää ja auto onkin ei-ketään-yllättäen pyörän sijaan akselillaan". Tuomareina olisivat alan todelliset osaajat, amiksen penkeiltä lainatut rengasliikkeen kausityöntekijät.

Tuolla voisi siis aloittaa mutta koska en itse siinä enää pärjäisi niin otettaisiin rinnalle tai spinoffiksi  "Vaihdata renkaat" -jaksoja. Osatehtävinä vaikkapa: miten pärjäät palveluhenkeä hylkivän rengasliikehirmun kanssa. Yritit ressukka soittaa aikaa seuraavalle viikolle vaikka "eehhei kato niitä aikoja nyt enää ole ollut jaossa tuolle viikolle helmikuun jälkeen, koittele kuule ensi vuonna uudestaan". Tai: kuinka onnistut yhdistämään töissä tekaistun tai aidon ns. asiakastapaamisen siihen ainoaan vaihtoaikaan keskellä päivää, jonka satuit sitten jostain saamaan.

Loistavaahan tässä formaattissa on, että yhteen vuoteen saa kätevästi itse asiassa 2 "siisonia" (kuten me tv-kulutuksen ammattilaiset näitä ns. kausia tuttavallisesti kutsumme). Ensin siis nastoista kesäkumeihin kevätsiisonina ja sitten toisinpäin syksysiisonina. Ja entäs kun ohjelmamyyjät lähtevät kansainvälisille realitymessuille: eipä näy kilpailijoita samalla viivalla. Enpä usko että Hollannin formaattitehtailla olisi tullut ihan heti mieleen tämä ohjelmaidea. Ei. Tod.

Kirjoja, kirjastoja

Tein inventaarion. Noin 19 niitä oli, kirjoja yöpöydällä. Monet ovat tietokirjoja käsikirjastona, jokunen on kesken "odottamassa" sopivaa mielentilaa, osa odottaa aloittamista. Mutta kävinpä hakemassa silti vähän täydennystä Nökän kirjastosta ja takaisin kävellessä oli olo kuin Koivulan kylänraitilla aika monta vuotta sitten. Mennäänpä sinne.

Vuosi on yksi yhdeksän kuusikymmentä ja jotain. On syksyinen ilta, taitaa vähän tihuttaakin. Ehkäpä siksi ei olla kavereiden kanssa lähimetsässä leikkimässä jahtuuta vaikka olisi mainio taskulamppupimeä. Ei haittaa. Runoilukyvyttömänä en osaa kuvailla miltä tuollaisena iltana tuoksui tai tuntui kävellä kohti kyläkirjaston ovea, astua pimeästä lämpimään ihan varmasti kirjoilta tuoksuvaan surkean pieneen kahden huoneen paikkaan. Mutta se sama tunne tulee edelleen, kohta puolen vuosisadan jälkeen aina kun kävelen nykyiseen kotikirjastooni. Vähän tyylikkäämpään kyllä. Onhan siellä nyt tietokonenurkkaukset ja nuorisotila yhdistettynä samaan taloon ja mitä kaikkea. Mutta silti, lähikirjasto se on ja fiilis sieltä kotiin kävellessä on sama kuin ennen vanhaan jos vain saalis repussa on tai oli kunnollinen.

Jotain koko lapsuuden täydellisti merkitsevää on niissä takautumissa, joita pikkukirjastossa aina tulee. Ei Ison Omena teollisuuslaitoksessa, jossa ei tarvitse edes nähdä yhtään virkailijaa hakiessaan Helmet-systeemillä (hieno järjestelmä ehdottomasti, älkää käsittäkö väärin) varattua kirjaa. Se ei kohta enää ole kirjasto vaan painotuotteiden  lainaustuotepalvelua tarjoava instanssi. Mutta hyvä kun on edes sellainen ja sellainenhan sen pitää nykyisin ollakin.

Siispä takaisin. Minkälaista oli istua lasten puolen pienessä nurkkatuolissa - oliko se oikeasti Artek vai miten pahasti aika kultaakaan muistot, taisi olla muuten vaan keikkuva kolmijalkainen? Kun on juuri löytänyt sellaisen ihmeellisen jutun kuin "Kiri, kiri, Pekka Töpöhäntä". Ei sitä noin vain voi napata kotiin vietäväksi, pitää vähän istua ja fiilistellä. Tai joku vuosi myöhemmin: uusi Tarzan-kirja on ilmestynyt, sen näkee hyllyssä jo melkein ulko-ovelle asti, kirjan selkä kiiltelee. Eikä kukaan ole ehtinyt sitä viemään koskapa eilen se ei vielä hyllyssä ollut ja kirjasto aukesi juuri! Tai pari vuotta myöhemmin kun vuoden Tekniikan maailmat on saatu nidottua kansioon  ja voisipa vaikka istua hetken ja lukea kaikki Vikin pakinat niistä saman tien.

Entäs kun viimein on tarpeeksi vanha että pääsee aikuisten puolelle ja saa käydä läpi hyllyn amerikkalaiset. Vai olisiko tiukka kirjastotäti antanut vähän armoa ja päästänyt alaikäisen lainaamaan ensimmäisen Steinbeckinsä? Ja sitten Hemingwayt. Ei ehkä vielä MacLeaneja (juu, ei ole amerikkalaisia, ei), niihin varmaan tarvittiin oikeasti vaadittu määrä ikävuosia.

En väitä etteikö nykylapsilla kehittyisi ihan hauskoja muistoja myös, tällaisia vaikka: "vitsi oli makeeta kun eka kerran Netflixistä sai kattoo kaikki Hobitit, muistatsä". Itsekin luen yhtä paljon kirjoja nykyisin tabletilla kuin paperisena ja katselen paljon Netflixiä. Sääli tai ei, näin se homma vaan menee. Mutta siitä huolimatta ja siksi, hyvät ihmiset, lapsiperheet: muuttakaa jonnekin missä vielä on lähikirjasto, opettakaa lapsille reitti sinne! 

Kansalaisia ja virkamiehiä

Jo tuossa kotvanen aikaa sitten oli lehdessä kiintoisa pikku kirjoitus. Aikaa siitä on kulunut sen verran ettei asiaa nyt uutisnäkökulmasta enää kannattaisi tonkia. Mutta kuten tulette huomaamaan, tuolla merkillisellä tarinalla on syvempi merkitys, lähes apokalyptisesti suomalaisuuden syvintä olemusta heijastava sisältö. Kerronpa sen siis teille kahdella eri skenaarioversiolla, valitkaa parempi vaihtoehto. En kerro kumpi on lähempänä todellista.

Tausta: jossain Myyrmäen tapaisessa paikassa ovat vanhemmat jäädyttäneet vettä lasten luisteltavaan muotoon. Tehneet siis luistinradan omatoimisesti.

Skenaario 1. Päivälehti kertoo, että lasten aktiiviset vanhemmat, jotka ovat silmäteriensä parasta ajatellen tehneet talkoojään, ovat nyt kovasti närkästyneet kun viranomaiset ovat tuon jään kieltäneet. Syynä kieltämiseen on, että jää on liukas ja viereisillä kävelyväylillä kulkevat voivat siinä liukastua ja vaikka katkoa koipensa. Päivälehden toimittaja yhtyy jalojen aktiivisten vanhempien närkästykseen ja hiillostaa pahaa tarkoittavia byrokraatteja elämän kurjistamisesta. Haastateltu lasten äiti kertoo, että nyt hänen pienokaisensa joutuvat kävelemään monta sataa metriä kaupungin luistinradalle päästäkseen harrastamaan terveellistä liikuntaa. Lukevan yleisön yhteinen näkemys on sama. "Tämä on taas sitä suomalaista niuhotusta ja ilon pilaamista pahimmillaan, miksi kaikkeen pitää puuttua", toteaa kuvitteellinen Matti Myyrmäkeläinen ja saa kaikkivaltiaassa Somessa 235187 tykkäystä. Harkitsee ryhtyvänsä ehdokkaaksi kevään vaaleissa, 4 puoluetta on jo lähestynyt.

Skenaario 2. Iltapäivälehti kertoo, että viranomaisten törkeä huolimattomuus on taas saattanut kansalaiset vaaraan: huligaanien laittomasti jäädyttämän muka luisteluun tarkoitetun alueen ovat nuo virkamiehet jättännet välinpitämättömästi aitaamatta ja hiekottamatta. Siitä johtuen kuvitteellinen Matti Myyrmäkeläinen on liukastunut ja loukkaantunut miltei hengenvaarallisesti. Vain hyvä onni pelasti hänet ainoastaan ranteen murtumisella. Sivujutussa haastatellaan aivokirurgia, joka korostaa kuinka vakavaa olisi ollut jos Matti olisi kaatuessaan lyönyt päänsä jäähän. Koko aukeaman reportaasissa listataan 10 vakavinta virkamiesten laiminlyönnistä johtunutta kansalaisten hengen vaarantamista (tämä tapaus sijoitetaan sijalle 3). Sosiaalisessa mediassa järjestetään Matti Myyrmäkeläiselle joukkoistuskamppanja, jolla hänen leikkauskulunsa katetaan - Matin ranne on tosin jo hoidettu julkisessa terveydenhuollossa kuntoon. Myyrmäen tuon alueen katujen hiekotuksesta vastuussa oleva rikollinen virkamies tuomitaan törkeästä virkavirheestä ja huolimattomuudesta 100 päiväsakkoon ja korvaamaan Matin henkiset kärsimykset. Mattia haastatellaan MOT-ohjelmassa, jonka otsikkona on "Mätää Vantaan kunnallistekniikassa". 

Ja sitten kaikille meille kaksinaismoralisteille ihan oikea ja vakavasti esitetty kysymys:  jos olisit virkamies, kumman skenaarion mieluummin kokisit?
1 ) Toimisit sääntökirjan mukaan, kuten meillä hyvin järjestäytyneessä yhteiskunnassa hyväksi on katsottu tehdä ja joka tapa meidät pitää toimivana ja tehokkaana yhteiskuntana?
Vai
2 ) Antaisit nyt vain ihmisten toimia luovasti ja vapaasti, pitää vähän hauskaa ja toteuttaa yhdessä yhteisöllisyyttä? Ja ottaisit sitten jonkin mennessä pieleen hymyillen pahasti turpiin, tulisit tuomituksi koskapa niin oikeusvaltio tietysti toimii.

Näitä tapauksia meillä riittää, ihan oikeasti. Samat median rakkikoirat ja Somen haukat sekä haaskat ovat ihan yhtä innokkaasti tuomitsemassa, teet sitten niin tai näin. Itsekin virkamiehenä teen
mieluummin niin. Vai oliko se näin, kertokaa te?