Vaalit, osa 1

Otsikoin optimistisesti, luottaen siihen että niin hauska tapahtuma meillä on menossa että varmasti blogattavaa riittää kaikille, minullekin vielä. Tässä ykkösosa siis.

Olen suorittanut todellisen eloonjäämistaistelun. Sen jälkeen voisin huoletta osallistua "Pelkokertoimeen" tai kaikenlaisiin "TästäEtSelviäPaitsiTuotantoryhmänAvulla" -seikkailusarjoihin. Erehdyin nimittäin espoolaiseen kauppakeskukseen tänään, päivää ennen vaaleja. Peläistyitkö puolestani? Ole huoleti, hengissä ollaan, enhän muuten tätä kirjoittelisi.

Oli melkoinen pujottelutehtävä päästä alakerran parkkipaikalta kakkoskerroksen apteekkiin kaikkien Erkki Ehdokkaiden kannatusjoukkojen läpi. Ulko-ovella ajattelin hetken kyhääväni kyltin "Tarvitsen lääkettä, päästäkää minut läpi" mutta sitten keksin helpon taktiikan: pistin molemmat kädet taskuun, ehdokkaiden satapäisellä apukaartilla ei ollut mahdollisuuksia tunkea yhtään flaieria käteeni. Sitten vaan valitsin reitin aina sen mukaan missä tukijoukolla oli joku muu uhri tähtäimessä. Alle puolen tunnin pääsin apteekkiin, siellä sain hengähtää. Takaisin oli helppo tulla pitämällä lääkepussi näkyvillä ja toinen käsi taskussa: kunnioittivat potentiaalisesti sairastavan rauhaa. Tässä sitä ollaan, pysyn sisällä tiukasti kunnes ääntenlaskenta alkaa - no ok, käyn äänestämässä mutta eikö silloin ole joku vaalirauha?

Niin, entäs ne ehdokkaat siellä Omenan tungoksessa. Eräs kertoi olevansa "Venäjän tuntija". Nojoo, niitähän Suomen eduskunta tarvitseekin, luulin että sellaisilla olisi enemmän käyttöä naapurimaan duumassa, eikö? Ja toinen kehui olevansa "Ratkaisija". Kuuntelin matkalla lätkän finaalimatsia ja minusta kyllä kuulosti siltä että Tappara ehkä olisi tarvinnut Ratkaisijaa; vähän hämäräksi jäi että mitä niillä laukaisutaidoilla sitten eduskunnassa tekisi. En kysynyt.

Tsemppiä kansalaiset, medborgare, kyllä me tästäkin selvitään/selvittiin!

Tositosi -teeveetä

Tänään julkistettiin juhlallisesti jälleen jotain, mitä ilman emme ole tienneet voivamme elää. Tai siis olemme luulleet voivamme mutta kohta tiedämme luulleemme väärin. Alkaa nimittäin tositeeveekisa "Paras grillaaja". Voin jo tuntea savumakkaran käryn.

Mutta koskapa näillä kisoilla ja realityllä ei ole mitään rajaa eikä loppua tule niin tuon taas oman pienen korteni tuohon vuorten mittoihin kohoavaan ohjelmatyhmyyksien kekoon.

Olisi siis kisa kesärenkaisiin vaihdosta. Ensin ajattelin ihan sellaista tee-se-itse -muotoista, tunkki ja pulttiavain käteen, lukkomutteri hukuksiin ja kello käyntiin. Kisaan voisi kätsysti yhdistää tietotehtäviä tyyliin "miten asennat renkaat ristiin kun vasen etukumi on kulunut lähes sileäksi" ja taitotehtäviä kuten "miten selviät kun tunkki vähäisen pettää ja auto onkin ei-ketään-yllättäen pyörän sijaan akselillaan". Tuomareina olisivat alan todelliset osaajat, amiksen penkeiltä lainatut rengasliikkeen kausityöntekijät.

Tuolla voisi siis aloittaa mutta koska en itse siinä enää pärjäisi niin otettaisiin rinnalle tai spinoffiksi  "Vaihdata renkaat" -jaksoja. Osatehtävinä vaikkapa: miten pärjäät palveluhenkeä hylkivän rengasliikehirmun kanssa. Yritit ressukka soittaa aikaa seuraavalle viikolle vaikka "eehhei kato niitä aikoja nyt enää ole ollut jaossa tuolle viikolle helmikuun jälkeen, koittele kuule ensi vuonna uudestaan". Tai: kuinka onnistut yhdistämään töissä tekaistun tai aidon ns. asiakastapaamisen siihen ainoaan vaihtoaikaan keskellä päivää, jonka satuit sitten jostain saamaan.

Loistavaahan tässä formaattissa on, että yhteen vuoteen saa kätevästi itse asiassa 2 "siisonia" (kuten me tv-kulutuksen ammattilaiset näitä ns. kausia tuttavallisesti kutsumme). Ensin siis nastoista kesäkumeihin kevätsiisonina ja sitten toisinpäin syksysiisonina. Ja entäs kun ohjelmamyyjät lähtevät kansainvälisille realitymessuille: eipä näy kilpailijoita samalla viivalla. Enpä usko että Hollannin formaattitehtailla olisi tullut ihan heti mieleen tämä ohjelmaidea. Ei. Tod.