Terveisiä itärannikon pääsiäisturnajaisista. Koska matka oli niin mukava, ajattelin laatia peräti parikin matkaraporttia, eri kohderyhmiä varten vaikkapa. Kumpikin yhtä totta, tarinoidenkin kauneus kun on kuulijan korvissa. Vai miten se nyt meni. Lukekoon kukin itse kohderyhmä valiten.
Versio 1. Kerrottavaksi kulturellissa seurassa aperitiivia maistellessa, alkuruokia odotellessa:
Nautimme pääsiäislauantaina kuulkaa Kotkan monipuolisesta kulttuuritarjonnasta. Kas kun pikkukaupunki on niin kompakti, että saman päivän aikana ehtii vallan mainiosti kaikenlaista. Nytkin mm. vierailimme peräti kolmessa aivan viehättävässä taidenäyttelyssä ja kuuntelimme hetken fantastisen tyylikästä Uuno Klami -pianokonserttia kerrassaan idyllisessä pikku galleriassa. Ja mitäpä olisi Kotkan matka ilman merimuseo Wellamon näyttelyn kertaamista, sehän on ihan must!
Sen jälkeen onnistuimme löytämään Kotkastakin idyllisen illallispaikan, hinta/laatu –suhde oli olosuhteisiin nähden aivan mainio; ei mitään ketjuruokaloiden vakiotavaraa lainkaan. Sieltä suuntasimmekin hiukan kevyemmän ohjelman pariin. Ja samalla päätimme suosia vanhaa historiallista Kairo-ravintolaa, siellä kun oli paikallisen kevyen musiikin yhdistyksen (hienoa, että Kotkassakin jaksetaan!) järjestämä vallan mielenkiintoinen konsertti. Pitäähän paikallista aktiivisuutta kannattaa, etenkin kun olivat onnistuneet saamaan ihan kansainvälistä väriä lavalle. Illan päätteeksi käväisimme vielä ohi mennessämme paikallisten suosimassa pittoreskissa yömyssypaikassa torin varrella. Vallan ihastuttavaa.
Versio 2. Kerrottavaksi vähän raffimmassa seurassa.
Joo, käytiin eka jossain taulumestassa kun treffattiin siellä E&S, ne hikoili jotain pianoa kuunnellen. Puoli minsaa piti loppuakordeja kuunnella - oli ihan ok, ei siinä mitään jos tykkää tollaisesta. Taulut oli kyllä aika pliisuja, en pistäis omalle seinälle, liikaa joutsenia ja sellasta kamaa. Wellamo- museo oli siinä vieressä (ok, kaikki on siellä vieressä), joten pitihän sekin tsegata. Jos sinne olisi vaikka saatu jotain uusia makeita paatteja tai jotain. Samaa se oli, ei uutta, ne on aika nähty. Ihan ok kyllä, ei valittamista sinällään. Sielläkin roikkui vähän jotain tauluja seinillä, kaksikin huoneellista näyttelyitä. Mutta ne ei tehnyt vaikutusta, on nähty parempiakin laivankuvia. Muut otti itse asiassa sillä välin parit neuvoa-antavat, oli museon rafla nimittäin auki.
Sitten iltasafkalle, se oli kyllä jees, ei jäänyt nälkä, kalassa ei ollut ruotoja ja hintakin kohdallaan. Vaan asiaan, nimittäin Kairoon ja hep: siellä parin paikallisen lämppärin jälkeen vikan setin veti kova bluesjengi, mukana Vironmaasta varsinainen slide-velho. Kovaa kamaa, pelkkää Muddy Watersia alusta loppuun. Ja uskokaa tai älkää, Eskolakin veti mukana loppukuorossa, sai hoidettua pakollisen karaoken siinä. Niin, se karaoke: sinnehän piti tietty lopuksi mennä kun on E&S:n kanssa matkassa, ei auttanut hittokaan. Ihan makee mesta, joku vanha torihuussi kuulemma, believe me or not. No, ihan hyvää Jeggua kuulemma oli. Ai, onko se aina saman makuista, no ei ainakaan sitten pahempaa ollut kuin muualla. Vaan ei vanhat enää montaa jaksannu, itelläkin meni jo vissyn puolelle.
Siis hyvä reissu, kiitos T:set!
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Universumin luuserit
Kerronpa miten aito pessimisti eli suomalaisen jalkapallon ystävä katselee jalkapalloa, esimerkiksi ottelua jossa urheat poikamme kohtaavat maailmankaikkeuden hidalgot (tiedättehän: SEKÄ maailman- ETTÄ Euroopan mestarit). Näin se menee: ota kunnon vakuutus. Tällä kertaa se tarkoitti kaikkien Veikkauksen tilillä olevien kolikoiden panostamista tulokseen 2-0. Siis Espanjan hyväksi, ei Suomen. Vaikka todennäköisin tulos kuulemma olisi ollut 3-0 niin tuossa kahdessa maalissa oli kunnon voittokerroin. Parempi kerroin olisi tietysti ollut 1-0:ssa mutta nyt ei ottelun katsominen pilaannu heti kun Espanja tekee maalin ja kohta toisen. Ja 2-0:aa voi vielä pitää ihan ok tuloksena, olla siinä suhteessa ihan tyytyväinen samalla kun käyttää loppuillan veikkausvoittojen laskemiseen. No, kävi katalasti, siitäs sain.
Pelin kulkuhan oli kovasti kiintoisaa. Normaaliin jalkapallo-otteluun sen yhdisti se, että säännöt olivat samat, kentällä oli oikea määrä pelaajia ja peliä pelattiin noin 90 minuuttia. Alussa pohdittiin että millähän hyökkäysmuodostelmalla Suomi lähtee. Ööö, ”hyökkäys”, mikä se on? Sen verran kenttäjärjestyksestä selvisi, että tuo kuuluisa joulukuusi 4-3-2-1 oli muutettu vuoristomännyksi eli noin suunnilleen 4-6 tai 5-5, joskus jopa rohkeimmillaan 4-5-1. Yritin muuten etsiä jalkapallon taktiikkahistorian kirjasta, kuka on ennen pelannut jollain lailla näitä Suomen yhdistelmiä muistuttavilla tavoilla. No, löytyi yksi samoilla luvuilla mutta se oli toisin päin: Puskasin johdolla Unkari pelasi vuonna 1953 suunnilleen muodostelmalla 1-4-5 (välillä 1-5-4).
Mutta voi rähmän käpälä, kuinka huonosti osaavat pelata tämän tunnetun kosmoksemme ylivoimaisimmat pallonpyörittäjät? Käsittämätöntä pään mäntyyn puskemista, aina oli yhtä tekniikkataituria vastassa kaksi pohjoismaalaista. Ja pakko sanoa, kaikkien aikojen kurinalaisinta suomalaispelaamista, puolustus tottelee Moisanderia kuin kone. Jos kyseessä olisi mikä tahansa muu joukkue kuin Suomi niin pelin sanottaisiin olevan jalkapallon irvikuvaa mutta nythän se on taktinen riemuvoitto ja taistelunhengen ruumiillistuma.
Toisella jaksolla tuli esiin Suomi-realismini vahvuudet. Linnunradan kuninkaalliset onnistuivat räkäpuskussa mutta pessimistin kannaltahan tilanne on mainio. Nyt jos tekevät kohta toisen niin tilille ropisee ja jos sattuisi käymään toisin päin niin mikäs sen mukavampaa, sitten vasta jännää olisi. Okei, tiedetään, järjetön ajatus tuo jälkimmäinen. Pitäisi ensin saada pallo yli puolen kentän.
Ja sitten, vedonlyöjän ilta paranee. A. tarjoaa nojatuolin pohjalta vedon, josta ei voi kieltäytyä: noin kertoimella 100 (vai oliko se 1000) Suomen voiton puolesta. Tulisi ainakin Veikkaukselle menetetyt rahat takaisin. Mutta no-voi-pyhä-jysäys ja herra-hyväst-siunakkoon ja voi-hevosen-p**e. Suomi saa pallon yli keskiviivan ja eikös saman tien maaliin asti!
A. alkaa suunnitella mitä tekee seuraavana päivänä tuhannella eurollaan. Lisäaika, näyttää jo kaikkein mahdottominkin mahdolliselta kun valkopaidat saavat toisen kerran pallon hyökkäysalueelle. On silmänräpäys aikaa lohduttautua, että pysyyhän se tonni kuitenkin omassa perheessä, ei se varmaan ihan hulluuksiin sitä tuhlaa, säästäväinen nainen. Onnekseni Hetemaj’lla taisi olla hapot isoissa jalkalihaksissa koko matsin raatamisen jälkeen.
Lopulta rahaa meni muutamia euroja mutta haittasiko tuo nyt mitään. Opetus kaikille: kunnon vakuutus kannattaa silti aina, siltä varalta että Suomi ei aina voittaisikaan.
Mutta se Espanja. Melkein kotisohvalla alkoi toivoa, että menettivät tuolla hengettömyydellään MM-kisapaikan. Oletteko muuten kuulleet sen vanhan espanjalaissanonnan vuosien takaa : ”on vaikeampaa hävitä Suomelle kuin voittaa maailmanmestaruus”. Eivät onnistuneet taaskaan, luuserit!
Jälkikirjoitus. Samalla kun kunnioitan Mixu Paatelaisen hienoa valmennusta, poimin katkelman puolustupelin historiakirjasta. 60-luvulla Italian sarjaa hallitsi sadistisen Herreran johtama Inter. Herreralla oli kaikki konstit käytössään. Tuomarit lahjottiin, vastustajat potkittiin rammaksi ja omat pelaajat doupattiin. Ja kun sekään ei vielä riittänyt niin viimeisenä epätoivoisena konstina otettiin käyttöön catenaccio –puolustus, se pahamaineinen kilpikonna. Hyvä että ollaan meillä menty suoraan tuon viimeisen hätäratkaisun kaltaiseen...
Pelin kulkuhan oli kovasti kiintoisaa. Normaaliin jalkapallo-otteluun sen yhdisti se, että säännöt olivat samat, kentällä oli oikea määrä pelaajia ja peliä pelattiin noin 90 minuuttia. Alussa pohdittiin että millähän hyökkäysmuodostelmalla Suomi lähtee. Ööö, ”hyökkäys”, mikä se on? Sen verran kenttäjärjestyksestä selvisi, että tuo kuuluisa joulukuusi 4-3-2-1 oli muutettu vuoristomännyksi eli noin suunnilleen 4-6 tai 5-5, joskus jopa rohkeimmillaan 4-5-1. Yritin muuten etsiä jalkapallon taktiikkahistorian kirjasta, kuka on ennen pelannut jollain lailla näitä Suomen yhdistelmiä muistuttavilla tavoilla. No, löytyi yksi samoilla luvuilla mutta se oli toisin päin: Puskasin johdolla Unkari pelasi vuonna 1953 suunnilleen muodostelmalla 1-4-5 (välillä 1-5-4).
Mutta voi rähmän käpälä, kuinka huonosti osaavat pelata tämän tunnetun kosmoksemme ylivoimaisimmat pallonpyörittäjät? Käsittämätöntä pään mäntyyn puskemista, aina oli yhtä tekniikkataituria vastassa kaksi pohjoismaalaista. Ja pakko sanoa, kaikkien aikojen kurinalaisinta suomalaispelaamista, puolustus tottelee Moisanderia kuin kone. Jos kyseessä olisi mikä tahansa muu joukkue kuin Suomi niin pelin sanottaisiin olevan jalkapallon irvikuvaa mutta nythän se on taktinen riemuvoitto ja taistelunhengen ruumiillistuma.
Toisella jaksolla tuli esiin Suomi-realismini vahvuudet. Linnunradan kuninkaalliset onnistuivat räkäpuskussa mutta pessimistin kannaltahan tilanne on mainio. Nyt jos tekevät kohta toisen niin tilille ropisee ja jos sattuisi käymään toisin päin niin mikäs sen mukavampaa, sitten vasta jännää olisi. Okei, tiedetään, järjetön ajatus tuo jälkimmäinen. Pitäisi ensin saada pallo yli puolen kentän.
Ja sitten, vedonlyöjän ilta paranee. A. tarjoaa nojatuolin pohjalta vedon, josta ei voi kieltäytyä: noin kertoimella 100 (vai oliko se 1000) Suomen voiton puolesta. Tulisi ainakin Veikkaukselle menetetyt rahat takaisin. Mutta no-voi-pyhä-jysäys ja herra-hyväst-siunakkoon ja voi-hevosen-p**e. Suomi saa pallon yli keskiviivan ja eikös saman tien maaliin asti!
A. alkaa suunnitella mitä tekee seuraavana päivänä tuhannella eurollaan. Lisäaika, näyttää jo kaikkein mahdottominkin mahdolliselta kun valkopaidat saavat toisen kerran pallon hyökkäysalueelle. On silmänräpäys aikaa lohduttautua, että pysyyhän se tonni kuitenkin omassa perheessä, ei se varmaan ihan hulluuksiin sitä tuhlaa, säästäväinen nainen. Onnekseni Hetemaj’lla taisi olla hapot isoissa jalkalihaksissa koko matsin raatamisen jälkeen.
Lopulta rahaa meni muutamia euroja mutta haittasiko tuo nyt mitään. Opetus kaikille: kunnon vakuutus kannattaa silti aina, siltä varalta että Suomi ei aina voittaisikaan.
Mutta se Espanja. Melkein kotisohvalla alkoi toivoa, että menettivät tuolla hengettömyydellään MM-kisapaikan. Oletteko muuten kuulleet sen vanhan espanjalaissanonnan vuosien takaa : ”on vaikeampaa hävitä Suomelle kuin voittaa maailmanmestaruus”. Eivät onnistuneet taaskaan, luuserit!
Jälkikirjoitus. Samalla kun kunnioitan Mixu Paatelaisen hienoa valmennusta, poimin katkelman puolustupelin historiakirjasta. 60-luvulla Italian sarjaa hallitsi sadistisen Herreran johtama Inter. Herreralla oli kaikki konstit käytössään. Tuomarit lahjottiin, vastustajat potkittiin rammaksi ja omat pelaajat doupattiin. Ja kun sekään ei vielä riittänyt niin viimeisenä epätoivoisena konstina otettiin käyttöön catenaccio –puolustus, se pahamaineinen kilpikonna. Hyvä että ollaan meillä menty suoraan tuon viimeisen hätäratkaisun kaltaiseen...
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Ne vsjo ponimaju
Olin aamuisessa sekakielikylvyssä, kas näin:
"Made in Kallion Story Mondayn facebook-sivulta voi tätä event infoa katsella".
Kirjoitin ylös heti kuultuani tuon Radio Helsingin aamuohjelmassa. Selvittääkseni ihan Google-sedältä, että hömpyläisenpölähdystäkös tuo nyt sitten oikein tarkoitti. Keksin tai löysin seuraavat käännösselitykset.
"Made in Kallio"
Tehdas (?), joka kuulemma "kuhisee tekemistä". Ilmeisesti joku Kallion hipsterimesta?
"Story Monday"
Olisko jokin maanantaitapahtuma tai sitten kuulin täysin väärin, ei löytynyt selitystä
"Facebook"
Hei, tämän tunnistin!
"Event info"
Arvaisin: "tapahtumatiedote"
"Sivulta voi tätä...katsella"
Tuo taisi olla Suomea! Mutta voi pettymystä: "tsiigata" oli väännetty aika outoon muotoon. C'mon, Radio stadi, vähän asennetta, ei tuollaista lipsuttelua.
Miten ihmeessä radioon saisi suomenkieliset tekstitykset?
"Made in Kallion Story Mondayn facebook-sivulta voi tätä event infoa katsella".
Kirjoitin ylös heti kuultuani tuon Radio Helsingin aamuohjelmassa. Selvittääkseni ihan Google-sedältä, että hömpyläisenpölähdystäkös tuo nyt sitten oikein tarkoitti. Keksin tai löysin seuraavat käännösselitykset.
"Made in Kallio"
Tehdas (?), joka kuulemma "kuhisee tekemistä". Ilmeisesti joku Kallion hipsterimesta?
"Story Monday"
Olisko jokin maanantaitapahtuma tai sitten kuulin täysin väärin, ei löytynyt selitystä
"Facebook"
Hei, tämän tunnistin!
"Event info"
Arvaisin: "tapahtumatiedote"
"Sivulta voi tätä...katsella"
Tuo taisi olla Suomea! Mutta voi pettymystä: "tsiigata" oli väännetty aika outoon muotoon. C'mon, Radio stadi, vähän asennetta, ei tuollaista lipsuttelua.
Miten ihmeessä radioon saisi suomenkieliset tekstitykset?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)