Mielenpahoitusindeksiäni nostavat tänään joululaulut, eräs tietty erityisesti. Kaikkihan osaamme surkutella varpusressukkaa kylmänä jouluaamuna tai Petteri -paran vaikeuksia suoriutua lähes ylivoimaisesta vuotuisesta reenvetokeikastaan kaamoksen keskellä. Mutta entäs Mökin Miina, muistammekos häntä nyt?
![]() |
| Taavetti ja Tiina venaa kyytii |
"Tuossa mökin Miina
kulkee kirkolle
Taavetti ja Tiina
nouskaa kannoille"
Miten niin Taavetti ja Tiina? Pakkasta on varmaan 20 astetta, pimeä jouluaamu, kello on viisi ja risat - mikä hiivatin kirkko muuten alkaa pian viiden jälkeen vai körötelläänkös sinne tuntikausia, vielä pahempaa Miinalle. Koska vanha torpparijärjestelmän uhri, mökin Miina, se siinä köpöttelee matkaa, joka hepojen vetämässä reessäkin kestää oletettavasti tunteja. Ja ketä otetaan kyytiin? No Taavetti ja Tiina, kaikesta päätellen reippaat koululaislapset, jotka tuon matkan kirkonkylällä olevalle koululleen kirmaavat jalkaisinkin päivittäin. He pääsevät kannoille seisomaan vain, jotta Jussille ja Liisille olisi seuraa. Höh.
Mahtaako Miina nyt edes hitaasti rientäen ennättää vuotensa päätapahtumaan, joulusaarnaa kuulemaan? Vai paleltuuko peräti pakkaseen ja ilmestyy Juhanin ja Liisin pihaan varpusena seuraavana vuonna anomaan vähän enemmän armoa kuin edellisjouluna sai kokea? "Tällä kirkkotiellä / aina olla vois" - sekö oli mökin Miinan karu kohtalo? Tällaisia mietiskelen taas tänäkin vuonna, eikä ajatus jätä rauhaan ennen kuin viimeisetkin joululaulurenkutukset taas vuodeksi hiljenevät.
Miina mielessänne: viettäkäää oikein rauhallinen joulu!
