Sikakovia jätkiä

Miksi Pertti Kurikan Nimipäivät on Ihan Sika Kova Juttu?

Siksi että siitä tykkää varmaan jopa Björn Wahlroos? Kaikkihan olemme entisiä punkkareita, tosin "me mukaan lukien jotkut ovat saattaneet tulla järkiinsä" [pahoittelut potentiaalisesti epätarkasta lainauksesta].  Voisi jopa ajatella, että "tuo kehitysvammaisorkesterihan osoittaa, että kuka tahansa voi saavuttaa mitä tahansa kun vain vähän yrittää".

Vai koska siitä tykkäävät vihervassaritkin? "Se osoittaa että tasa-arvoinen yhteiskunta on mahdollinen, että se on jo melkein täällä. Ja että meillä kaikilla on oikeus toteuttaa itseämme, saada mahdollisuus oikeaan elämään".

Vai koska ihan tavallinen Jamppa tai Jansku tykkää? "Kun on ne niin ihania, jotenskin".

Ihan totta kaikki mutta pasan marjat: Pertti Kurikan nimipäivät on Sikakovajuttu koska siitä herkistyy jopa tällainen kyyninen kaikkea rääpivä bloggarivanhuskin. Sillä ne jätkät on ihan uskomattomia tyyppejä. Ja jos joku väittää, että punkkiahan voi soittaa kuka vaan, vaikka keharitkin, niin kannattaa katsoa tänne päin: ei osaa! En olisi ollut punkmuusikko vaikka tuo taiteenlaji olisi keksitty jo silloin kun kaverini perustivat bändin. Mutta Pertti ja Kari ja Sami ja Toni ovat. Muusikoita siis. Enkä ikimaailmassa saisi menneeksi johonkin Wienin lavalle miljoonien, kymmenien miljoonien (satojen miljoonien?) eteen, en edes seisomaan. Mutta hepä menevät, soittamaan. Ihan sikakovia jätkiä. Uskomattomia tyyppejä, tämän päivän oikeita sankareita.

Pertti Kurikan Nimipäivät antaa uskoa ihmisiin, se antaa uskoa jopa Suomeen ja se antaa uskoa parempaan huomiseen. Tavalliset ihmiset voivat tehdä mitä vain. Tuskin maltan odottaa tiistaita ja ehkä matkustan silloin Viroon, ostan sikäläisen liittymän ja äänestän. PKN, 12 point!

Raakakakkuja

Raakakakku. Sana sointuu hienosti, eikö. Vähän kuin hääyöaie. Tai ehkä kuin "rääkääkkään". Kerronpa mikä se on, jos et tiedä. Tuo kakku on joku helskutin paakku, johon laitetaan sekaisin kaikenlaista ns. luomutyyppistä kamaa. Pähkinöitä ja taateleita ja mausteita ja leseitä ja mitäkaikkea. Eksoottista pääasiassa.

Vaan eipä ole raakakakku kakku. Kas kun kakku on sellainen, jossa on rasvaa. Siinä on sokeria ja kermaa. Voidaan sotkea vähän jauhoa täytteeksi ja jotain nestemäistä. Pikkuisen mausteita ehkä ja mansikoita jos ei sinä päivänä tule muita vitamiineja. Kakku on synonyymi epäterveelliselle. Jos ei syö epäterveellisesti, ei pidä syödä kakkua, mutta ei kakku ole mikään pähkinä- ja lesesekoitus.

Homma kuulostaa vähän siltä kuin Orwell olisi päässyt puuhailemaan ruokamuodin kanssa. Ei sanota "paha kakku", sanotaan "eihyvähkö kakku" ja kun siirrytään "newspeakin" puolelta "doublethink" -maailmaan (vähän muokkaamaan käsitemaailmaamme kauniimmaksi) niin tuo raaka mössö kätevästi muuttuu halutuksi herkuksi. Tämän päivän kasvispihvien ja raakakakkujen maailmassa ei tarvita Orwellin Big Brothereita. Teemme sen ihan itse.

Mikä on ehdottomasti parasta raaka"kakussa"? Se on kuulemma sen verran täyttävää, ettei tarvitse paljoa syödä kerralla. Mainio juttu.

Jälkikirjoitus. Pidän pähkinöistä ja taateleista, se ei tee niistä kakkua. Mutta ehkä joskus vielä maistan niitä sekoitettuna paakuksi, olenhan suvaitsevainen ja ennakkoluuloton ihminen...