Pakolaisia kahdella vuosisadalla

Hesarissa on 2.10.2022 juttu ukrainalaisista sotapakolaisista Tallinassa, Isabelle -laivassa asustamassa. Joukossa on 90-vuotias Valentina Solovjova, joka on kokenut kauhut myös yhdessä karmeimmista sotataisteluista, Stalingradissa 1942-1943. Hän on kahden vuosisadan pakolainen.

Suomalaisten joukossa tuollaisia eri vuosisatoina sotaa pakoon lähteneitä ei varmaan montaa ole ollut, ei ainakaan 1800- ja 1900 luvuilla. Mutta yhden sellaisen tiedän, hän oli mummoni isä Yrjö Rytkölä, joka eli vuosina 1851-1943. Yrjö eli Sepä Jyri oli Seiskarin saaresta, joka evakuoitiin lokakuussa 1939 Neuvostoliiton hyökkäyksen alla. Mutta Sepä Jyri oli paennut samaisesta saaresta jo 1855, tuolloin englantilaiset ahdistelivat Suomen suuriruhtinaskuntaa Krimin sodan eli ”Oollannin sodan” aikana. Yrjö lähti pikkupoikana perheensä ja muun saaren väestön kanssa mantereelle pakoon. Palatakseen pian takaisin, eikä varmaan mielessään vain odottamaan seuraavaa pakoreissua. Saarelaiset auttoivat tuon jälkeen kasvavaa Pietaria suurempaan kukoistukseen mm. ruokkimalla sitä silakoilla ja laivaamalla uusille kaduille ja toreille merenpohjan kiviä. Kiitokset tuosta avusta osoittautuivat kylmiksi, seurasi Yrjön toinen pakomatka.

Linkin takaa löytyvä kuva Unkarin pakolaisista 1956

Sepä Jyri oli ehkä vanhin henkilö, joka saaresta evakuoitiin, 88 vuoden ikäinen. Mutta häntä tai muita karjalaisia ei kutsuttu sotapakolaisiksi, ehkä koska eivät olleet paenneet maastaan, ehkä sana ei vain ollut tuolloin käytössä (?). Karjalaiset olivat ”evakkoja” tai ”siirtokarjalaisia” tai ”siirtoväkeä” tai ”siirtolaisia”. Mutta samalla lailla kuin ikä- ja kohtalotoverinsa Ukrainan Valentina, Sepä Jyri oli sotapakolainen. Hän kuoli pyhtääläisessä vanhainkodissa sodan aikana, kuolinsyynä ”hengityksen pysähtyminen”. Looginen syy sitkeälle miehelle, jonka sukua jatkoi 10 lasta (pakolaisia kaikki, mummoni Ester yhtenä heistä).

Unkarissa pakolaisaaltojen alla Viktor Orbanilta pääsee aina unohtumaan, kuinka Eurooppa ja muu maailma otti vastaan parisataa tuhatta unkarilaista pakolaista marraskuussa 1956 (melko tasan sata vuotta Sepä Jyrin ensimmäisen pakomatkan jälkeen), venäläisten silloisen invaasion alta, linkin takana tuosta muistutus:
https://ottawacitizen.com/opinion/columnists/hungary-turns-its-back-on-its-history
Joskus sama muistamattomuus tuntuu vaivaavan meillä Suomessakin joitain poliitikkoja, onneksemme ei nyt Ukrainan tapauksessa. Ei tuosta vuodesta 1939 nyt kuitenkaan monen miesmuistin verran ole aikaa. Vai?

================================================================
Jälkikirjoitus: korjataan semantiikkaa sen verran, että "pakolaiseksi" luokitellaan virallisesti omasta maastaan muualle paenneet. Joten Suomen sodissa pakolaisia olivat korkeintaan Ruotsiin sijoitetut sotalapset, joskaan heitäkään ei sotapakolaisiksi kutsuttu. Mutta tämän kirjoituksen pointti ei ollut nimikkeissä vaan lähinnä Orbanissa ja hänen sukulaissieluissaan.