Ensin ennustusvastuusta vapautumisen lauseke: kun tätä luetaan, todellisuus on ehkä muuttunut vielä järjettömämmäksi kuin kirjoitettaessa (23.2.2025). Eli apokalypsi on ikävä kyllä muuttunut todellisuudeksi. Tai sitten - kaikeksi onneksi - tämä kirjoitus osoittautunut täydeksi potaskaksi: riemuitsemme kukkasateessa kaduilla tanssien, sota on ohi ja pahuus hävisi!
 |
| Iltalehden kuvateksti tälle kuvalle: "Castron ja Hrushtshovin suhmurointi ajoi maailman ydinsodan partaalle" (kuvalla ei ole tekemistä tekstin kanssa, mutta jollainhan nämä pitää kuvittaa) |
Mutta juuri nyt analyytikot miettivät kynnenalukset oman päänsä tikkuja tulvillaan. TV:n ja muiden medioiden keskustelupöytien ympärillä tuolit kuluvat puhki epätoivoissaan pakaroitaan siirtelevien viisaiden painosta. Analyysit ovat toinen toistaan syvällisempiä ja erilaisia taustastrategioita pohditaan. Siis: mitä on mielessään miehellä (jonka nimeä en nyt Pottereita lukemattomanakaan ryhdy toistamaan), mikä nerokas perusajatus sisältyy kaikkeen näkemäämme? Perusteluja halutaan löytää, koska pitäähän ihmisten tekemisessä herran jestas sentään edes hivenen rationaalisuutta olla. Vai?
Kerron nyt vastauksen ja sehän on niin ilmeinen, ettei sitä kai ole viitsitty ääneen sanoa. Vai onko pelkona presidentin juristiarmeijoiden tulo kimppuun miljardin dollarin kunnianloukkaushaasteiden kanssa, tai sotilaiden vetäminen itärajaamme turvaamasta? Sillä jumalan vihahan on tunnetusti julma, kun se vääräuskoiseen iskee (senhän olemme jo ensimmäisen kuukauden aikana nähneet). Varmuuden vuoksi siis sanon nyt itsekin, että seuraavan tekstin kuvitteellisella henkilöllä ei ole liityntää todellisiin henkilöihin, nimen mahdollisesta samankaltaisuudesta huolimatta. Kyse on satuolennosta ja kuvitelmasta.
Lähtökohta tässä kuvitteellisessa rinnakkaistodellisuudessamme on tämä: kuvitteellinen henkilö D. Lurps (jatkossa lyhyesti ”Lurps”) on rajattoman ahne narsistinen egomaanikko. Kaikki mitä hän kulloinkin sanoo, tähtää kahteen asiaan: hänen oman erinomaisuutensa kruunaamiseen ja hänen omaisuutensa äärimmäiseen kasvattamiseen. Jos Lirps sanoo ”tehdään Amerikasta taas iso”, se pitää lukea ”tehdään minusta rikkaampi ja päästetään minut miljoonien veloistani”. Jos taas Lörps sanoo ”haluamme kompensaatioksi suurista uhrauksistamme, että saamme oikeuden mineraaleihinne”, hän tarkoittaa ”sukuni perustamat kaivosyhtiöt saavat ensisijaisuuden kaikkeen luonnonvarojenne riistoon”. Sama tulkintalause pätee Ukrainan lisäksi tietysti sekä Grönlantiin, Panamaan, Kanadan öljyvaroihin että Gazaan. Miksi juuri lähisukulainen kävikään katsastamassa tulevan bisneksensä paikkoja jääsaarella? Kenen hotellit tuolle tulevalle Palestiinan ”paratiisirannalle” ensin nousisivatkaan? Ja Lerps-tornien rakentaminen Moskovaanhan taisi olla jo pitkälle diilattuna ennen Ukrainan tekemää brutaalia hyökkäystä, joka pakotti Vladimir-kamun hetkeksi sankarilliseen puolustussotaan. Nythän Vladimir ja Lyrps saivat Saudi-Arabiassa edustajiensa kesken tuonkin tornin taas sovittua. Ehkä rakennusoikeutta vähän lisättiin, pari tornia lisää?
Tehkää harjoitus: aina kun kuvitteellinen hahmo Lorps sanoisi ”USA”, vaihtakaa se sanoihin ”minun omaisuuteni”, paljastuu se suuri strateginen ajatus kunkin kyseessä olevan manööverin takana. Ei tarvita syvempää analyysiä. Sellainen kauhuskenaariohan tuohon liittyy, että jos Slurps vain keksisi (vaatisi kyllä ehkä hänen älykapasiteettinsa ylittämistä?) shortata vaikkapa kumppaninsa Flop-Must’in omaisuuden avulla koko pörssiä vastaan, mikään moraalinen pidäke ei estäisi häntä sen jälkeen tekemästä kaikkensa pörssiromahduksen puolesta. Vai onko jo shortannut?
Ultimaattinen tavoite siis on: ”make me the richest man in the world”. Aivonsa nyrjäyttänyt tuon tittelin nykyinen haltija on hyödyllinen hölmö siihen asti kun alkaa olemaan tuon tavoitteen tiellä. Sivutavoitteena, joka kultaisi Lärpsin Marsiin asti yltävän egon, on Nobelin rauhanpalkinto.
