Luonto se jatkaa kiusaamistaan, tällä kertaa flooran sijaan välillä fauna. Elukat siis. Ensin rääkkäämisen aloitti satakieli, lauloi melkein pihapuussa ja niin kovaa tietysti ettei muut nukutuksi saaneet. Annoin olla, onhan se hauskaa jos toisillakin on kivaa. Mutta sitten tuli sepelkyyhkypari ja alkoi tehdä pesää melkein terassille. Terassille asti tekivät jotain muuta, se muuttui valkoiseksi. Eivätkä tietenkään piitanneet vienoista poistumispyynnöistä, takaisin oli pakko ängetä risuja roudaamaan heti kun silmä vältti. Rakensinpa siis barrikaadin ja nyt näyttää salava ihan puutarhurin juhannuspuulta, sopivissa pesimishaaroissa roikkuu esteenä haravaa ja harjaa. Vaan ei roiku puluja.
Mutta eihän se satakielen laulu nyt mikään iso riesa toki ole, kyllä sen jotenkin kestää. Toista se on tuossa vähän etelämpänä, Kaitaan kupeessa. Siellä on tilanne toisin päin, luonto on tullut yllättävän rakkaaksi. Paikallinen ihmisyhteisö on joutunut niin vakavan kriisin uhkaamaksi, että on ollut pakko kutsua vanha kunnon liito-orava-ase apuun. On kuulemma papanoita löytynyt ja kaikkea muuta korvaamatonta luontoarvoa. Tästä on kyse: "In Their Backyard"ille ovat viholliset rakentamassa vammaisten asuntolaa! Paikalliset asukkaat pistävät hanttiin katumaasturin pyörät sutien.
Muistuttakaapa hyvät ystävät minua tästä blogista jos meille päin rakennetaan joskus jotain ja uhkaan muuttua noin saatanan tyhmäksi ihmiseksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti