Otsikoin optimistisesti, luottaen siihen että niin hauska tapahtuma meillä on menossa että varmasti blogattavaa riittää kaikille, minullekin vielä. Tässä ykkösosa siis.
Olen suorittanut todellisen eloonjäämistaistelun. Sen jälkeen voisin huoletta osallistua "Pelkokertoimeen" tai kaikenlaisiin "TästäEtSelviäPaitsiTuotantoryhmänAvulla" -seikkailusarjoihin. Erehdyin nimittäin espoolaiseen kauppakeskukseen tänään, päivää ennen vaaleja. Peläistyitkö puolestani? Ole huoleti, hengissä ollaan, enhän muuten tätä kirjoittelisi.
Oli melkoinen pujottelutehtävä päästä alakerran parkkipaikalta kakkoskerroksen apteekkiin kaikkien Erkki Ehdokkaiden kannatusjoukkojen läpi. Ulko-ovella ajattelin hetken kyhääväni kyltin "Tarvitsen lääkettä, päästäkää minut läpi" mutta sitten keksin helpon taktiikan: pistin molemmat kädet taskuun, ehdokkaiden satapäisellä apukaartilla ei ollut mahdollisuuksia tunkea yhtään flaieria käteeni. Sitten vaan valitsin reitin aina sen mukaan missä tukijoukolla oli joku muu uhri tähtäimessä. Alle puolen tunnin pääsin apteekkiin, siellä sain hengähtää. Takaisin oli helppo tulla pitämällä lääkepussi näkyvillä ja toinen käsi taskussa: kunnioittivat potentiaalisesti sairastavan rauhaa. Tässä sitä ollaan, pysyn sisällä tiukasti kunnes ääntenlaskenta alkaa - no ok, käyn äänestämässä mutta eikö silloin ole joku vaalirauha?
Niin, entäs ne ehdokkaat siellä Omenan tungoksessa. Eräs kertoi olevansa "Venäjän tuntija". Nojoo, niitähän Suomen eduskunta tarvitseekin, luulin että sellaisilla olisi enemmän käyttöä naapurimaan duumassa, eikö? Ja toinen kehui olevansa "Ratkaisija". Kuuntelin matkalla lätkän finaalimatsia ja minusta kyllä kuulosti siltä että Tappara ehkä olisi tarvinnut Ratkaisijaa; vähän hämäräksi jäi että mitä niillä laukaisutaidoilla sitten eduskunnassa tekisi. En kysynyt.
Tsemppiä kansalaiset, medborgare, kyllä me tästäkin selvitään/selvittiin!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti