Raakakakkuja

Raakakakku. Sana sointuu hienosti, eikö. Vähän kuin hääyöaie. Tai ehkä kuin "rääkääkkään". Kerronpa mikä se on, jos et tiedä. Tuo kakku on joku helskutin paakku, johon laitetaan sekaisin kaikenlaista ns. luomutyyppistä kamaa. Pähkinöitä ja taateleita ja mausteita ja leseitä ja mitäkaikkea. Eksoottista pääasiassa.

Vaan eipä ole raakakakku kakku. Kas kun kakku on sellainen, jossa on rasvaa. Siinä on sokeria ja kermaa. Voidaan sotkea vähän jauhoa täytteeksi ja jotain nestemäistä. Pikkuisen mausteita ehkä ja mansikoita jos ei sinä päivänä tule muita vitamiineja. Kakku on synonyymi epäterveelliselle. Jos ei syö epäterveellisesti, ei pidä syödä kakkua, mutta ei kakku ole mikään pähkinä- ja lesesekoitus.

Homma kuulostaa vähän siltä kuin Orwell olisi päässyt puuhailemaan ruokamuodin kanssa. Ei sanota "paha kakku", sanotaan "eihyvähkö kakku" ja kun siirrytään "newspeakin" puolelta "doublethink" -maailmaan (vähän muokkaamaan käsitemaailmaamme kauniimmaksi) niin tuo raaka mössö kätevästi muuttuu halutuksi herkuksi. Tämän päivän kasvispihvien ja raakakakkujen maailmassa ei tarvita Orwellin Big Brothereita. Teemme sen ihan itse.

Mikä on ehdottomasti parasta raaka"kakussa"? Se on kuulemma sen verran täyttävää, ettei tarvitse paljoa syödä kerralla. Mainio juttu.

Jälkikirjoitus. Pidän pähkinöistä ja taateleista, se ei tee niistä kakkua. Mutta ehkä joskus vielä maistan niitä sekoitettuna paakuksi, olenhan suvaitsevainen ja ennakkoluuloton ihminen...