Olettekos pysähtyneet miettimään miten TV:n poliisisarjatkin kummasti heijastelevat kansakunnan sisintä? Tämä tuli mieleen kun katselin erästä ruotsalaissarjaa. Oli ihan pakko katsoa loppuun asti vaikka joskus tuli tukku hiuksia käteen päätä repiessä. Ei jännityksestä tai kauhusta vaan silkasta epätoivosta poliisiressukoiden puolesta. Eikös ne nyt hitto soikoon voi välillä vaikka ottaa rosvon kiinni eikä spekuloida ja keskustella – siis diskuteerata?
Ruotsalainen poliisisarja on siis tällainen. Siinä sarjamurhaaja päästelee päiviltä vajaat 10 kappaletta maan talousjohtajia. No eipä hätää, kootaan pikku hiljaa poliisin ”tehoryhmä” (”hipsuissa” siksi, että kyse on siis ruotsalaisesta ryhmästä). Sillä välin kun tuo veijari jatkaa touhujaan, tehodekkarit kokoontuvat kiireesti diskuteeraamaan aina joka murhan jälkeen. Pääosin keskustellaan pääjepareiden perheongelmista ja ollaan kollektiivisesti huolissaan toistensa jaksamisesta.
Lopulta murehtiminen ja keskustelu tuottaa tulosta: murhaaja pelästyy siitä niin kovin, että paljastaa itsensä. Kun rosmo näin on saatu selville, mutta ei vielä kiikkiin, komentaa tomera ja joviaali poliisijohtajatäti kaikki – niin, vähän lepäämään välillä rankan työrupeaman jälkeen. Ja arvatkaapa mitä, sillä välin pahis täydentelee tapposarjaansa. Ihan oikeasti, näin tämä juoni meni. Onhan niitä nähty kaikenlaisia englantilaisia kyläpoliisitouhuja mutta kyllä ruotsalaiset sitten osaavat.
On noita ruotsalaisia helppo dissata kun ei tarvitse miettiä minkälaisia ovat suomalaiset poliisisarjat. Syyyyvä huokaus. Ehkä siitä joskus toiste kun olen toipunut pelkästä asian ajattelemisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti