Kuuntelin aamulla Ylen uudistuneen kanavan puheohjelmaa, juontajana O. Ketonen. Jostain kumman syystä hän tykkää käyttää itsestään nimeä Olga K. - suotakoon se hänelle. Suotakoon myös se, että O.K. ei useimmiten malta kuunnella haastateltaviensa puheita vaan tietää mieluummin asiat itse ja kertookin sen sitten meille. Mutta haastateltavat ovat usein niin kiintoisia, että tulipa mieleen autoon tarvittava uusi innovaatio: se mykistäisi radion aina kun Olga on äänessä ja kääntäisi taas volaa lisää kun vieras puhuu. Ehkä Nokian ja Microsoftin ns. ekosysteemi kehittää meille tuollaisen nyt kun ekosysteemi Steve J. ei enää innovoi?
Mutta takaisin tämän aamun puheohjelmaan. Nyt oli vieraana murheellisuusfilosofi Lauri J. ja aiheena ihan oikeasti murheiden karkoitus. Siis se sama, jonka jo Eput aikoinaan lauloivat olevan koko elämän tarkoitus. Tosin nyt olivat lääkkeet erilaiset kuin Syrjän sukukunnalla, jonka karkoitus päättyi värssyn mukaisesti ”kuka tietää kuinka eilen lensinkään / nyt päätä särkee miksi join ensinkään”. Herra filosofi L. Järvilehto kertoi muunlaisia konsteja. Muun muassa sen, että murehtimisesta pääsee eroon kun ei koko ajan murehdi. Että mitä enemmän jotain surkeuttaan murehtii, sitä enemmän sitä alkaa murehtimaan. Loogista, eikö totta? Itse asiassa Lauri J. sai sen jotenkin kuulostamaan silloin ihan täysjärkisen puheelta mutta jotenkin taisin taas nyt kadottaa asian ytimen.
Ja kadotin ytimen silloin heti automatkan jälkeenkin, koska koko alkuaamun käytin vain sen murehtimiseen, kuinka pääsisin eroon turhasta murehtimisesta. Pitää varmaan mennä jonkun filosofin kurssille tai lukaista tuon kaverin uusi kirja aiheesta. Siinä sitten yritinkin harjoitella töihin rantautuessani uutta positiivista ajattelua, kunnes todellisuus iski: kone ei buutannut kunnolla, sähköposti kaatui, verkkoyhteydet tökkivät ja sama kuulemma vaivasi vähän yhtä sun toista kollegaa. Eihän se nyt mikään iso juttu olisi murehdittavaksi jos ei sattuisi olemaan työn puolesta vastuussa noiden kyseisten asioiden toimivuudesta. Niinpä jatkoin päivääni niitä murehtimalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti