Taisinpa taannoin kertoilla pikku sodasta lentäviä ystäviämme vastaan, ne kun ryöväsivät marjojamme. No enpä nyt kuitenkaan ajatellut, että naapuruston kissat tulkitsisivat jutun vihakirjoitukseksi ja yllyttyisivät siitä suoran toiminnan tielle. Varovainen saa olla kirjoituksissaan. Kävi näet niin, että tänä aamuna oli pihanurmi kuin ilmataistelun jäljiltä. Pari linnunraatoa oli jäänyt tantereelle ja tulipa selväksi mitä tarkoittaa käsite ”höyhentää”: untuvien nyhtäyspisteitä oli ns. riittävästi.
No, ei sen enempää siitä teurastuksesta. Mutta se mitä seurasi, antoi itselleni aihetta syvälliseen pohdiskeluun. Arvatkaapas nimittäin mitä menin tekemään? No korjasin tietysti ruumiit ja irrallisena lojuneet entiset lentovälineet roskikseen. Mitä olisi kunnon moderni sosiaalisen median jedi tehnyt? Ottanut viisi kuvaa ja päivittänyt saman tien statuksensa kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, joissa nyt vain sattuu aktivistina vaikuttamaan. Voi olla että linturessujen sielunhoito olisi vähän saanut odottaa, first things first. Mutta tämä kalkkis-somelainen ei siis edes ottanut kuvan kuvaa. Siinä vierähti mahikset ”päivän päivitys” –titteliin. Miettikääpäs, linnuraadot kärpasten herkuttelun kohteena kotipihalla, punaisen sävyt kunnolla photoshopattuna – ehtaa ykköskamaa. Olen tuomittu unholaan, en koskaan tule saamaan 15 sekuntiani some-julkisuudessa. Huokaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti