Data tulee Reitsaareen

Mikään ei herätä nostalgiaa niin kuin viikonloppu vanhoissa ”synnyinmaisemissa”. Siis Kotkan Suulisniemessä, Reitsaaressa. Suuliska on seutua, joka on ollut teollisuuspaikkakunnan työläisaluetta, omassa mielessäni aina paikallista Pispalaa. Ehkä on vieläkin, paitsi ettei teollisuutta enää ole, eikä siis taida olla työläisiäkään. Vaikka vieläkin kun katsoo Reitsaaressa mantereelle päin, näkyy Sunilan piippu. Ja kun katsoo itään merelle päin, näkyy Summan piippu. 

Ja jos ei katso mihinkään vaan laittaa silmät kiinni, voi nähdä historian. Voi nähdä miten ruotsalaiset ampuivat Ruotsinsalmen ensimmäisessä meritaistelussa 1789 juuri siitä edustan lahdelta venäläisiä, jotka piileksivät jossain siellä Summan tehtaalla päin, Pitkänsaaren ja Korkeuksien takana. Ja nähdä venäläisten koukkaavan kaleereillaan tuosta aivan vierestä Hallan salmen kautta ruotsalaisten selustaan, voittaakseen ekan erän Pohjoismaiden suurimmasta meritaistelusta ikinä.

Voi nähdä mummomme köpöttävän kohti Sunilaa, kuten joka arkipäivä, neljän kilometrin taivaltaan siivoamaan satamaa ja laivojen koliruumia. Palatakseen illalla parsimaan Suuliskan kalastajien verkkoja.

Ja voi nähdä miten Petrsa ja Kilu ovat lähteneet Suulisniemen Osuuskaupan laiturista ja viilettävät nyt avoveneellään kohti Kuutsalon itärantoja, koskapa rosvot ovat taas liikkeellä ja ”Saarelta nousi savua”.

Ja sitten kun avaa silmät, näkyy kyllä vielä Sunilan piippu mutta mahtaakos sieltä enää savua nousta? Eipä taida. Näkyy kyllä myös Summan piippu, mutta sieltä ei ainakaan tule savua. Sieltä tulee bittejä. Ja piippukin häämöttää vain hämärästi koskapa (ja tämä oli hämmästykseni aihe, tämän vasta nyt huomasin): piipun peittävät lukemattomat jättimäiset tuulimyllyt, jotka tekevät sähköä, jolla niitä bittejä pumpataan.

On nimittäin Google tullut Reitsaaren maisemaan. Mitä olisi mummo mahtanut tuumata viitisenkymmentä vuotta sitten jos saaren korkeudessa olevasta yläkerran koti-ikkunasta olisin ylettänyt kurkistamaan ja osannut puhua ynnä ymmärtänyt ennustaa. Jos siis olisin osannut kertoa seuraavaa: ”Mummo hei, kohta ei enää Summa eikä Sunila haise rahalle ollenkaan, eikä millekään muullekaan. Summassa tuotetaan tietoa maailmaan. Jotta sen muinaisen venäläisen kaleerin jälkeläinen voi sellaisella hipelöitävällä tietokoneellaan kysyä siltä summalaiselta konehuoneelta, että mistäs ihmeestä täällä kotona Novosibirskissä voisi saada tilattua kaalipiirakan kotiinkuljetuksella.”

Sen kaalipiirakan olisi mummo tuosta jutusta ehkä ymmärtänyt, mutta sen hän olisi tehnyt itse. Muulle olisi tuhahtanut, korkeintaan, ja käärinyt eväät lähteäkseen kohi Sunilaa. Siivoamaan taas laivojen ruumia, niin kauan kuin niitä nyt vielä siellä olisi.