Kolopallopelissä sattuu aina joskus seuraava tilanne – tai no joo, sattuu aika usein seuraava tilanne: pallo on tiiauspaikalla, viheriölle on vain kohtuullinen matka, olosuhteet ovat suotuisat onnistumiselle, tuulikin on myötäinen. Juuri silloin alkaa jossain aivojen takaosassa kuulua ikään kuin parin pienen hiiren kirskuntaa ja kuiskintaa. ”Tuota, älä anna meidän häiritä mutta satuitko huomaamaan, että siellä oikealla on pieni lammikko? Jos nyt vähän epäonnistut ja slaissi iskisi niin sinne lipsahtaa, loiskista vain. Älä nyt anna sen vaikuttaa kuitenkaan, keskity sinä siihen loistavaan suoritukseen, kaikki on kunnossa. Tulimme nyt vaan maininneeksi”. Ja kyllähän sen tietää mitä siinä käy kun hiiret ovat kerran ääneen päässeet. Mailan taaksevienti tuntuu ihan hyvältä, lyönti lähteekin vielä ihan ok. Sitten kuuluu jossain nirskahdus: ”Juu siis älä tosiaan meistä välitä, ajateltiin vaan vielä muistuttaa ettei ole mitään hätää”. Ja siellähän se pallo sitten on, kaikkein viimeisimmässä mahdollisessa paikassa, keskellä sitä hiton lätäkköä.
Slaissaavat hiiret tulivat väkisinkin mieleen kuunneltuani aivan mainion virkistävää yrittäjäpuheenvuoroa. ST1:n pääomistaja ja toimitusjohtaja Mika Anttonen kertoili kasvusta ja sen perusteluista. Ei mitään uusinta uutta ajattelua: hänen mukaansa kasvu on välttämätöntä, koskapa vasta pieni osa maailman väestä on päässyt nauttimaan hyvästä elintasosta ja nyt kun suuri enemmistö on pääsemässä mukaan, sanotaan täällä etuoikeutettujen joukossa, että stop, nyt saa riittää. Me downshiftataan, kasvu ja kehitys seis. Anttosen mukaan tuo on itsekästä ja meidän, jotka kykenemme tekemään täysillä töitä ja kehittämään maailmaa, pitää se tehdä. Ja luoda omalla tekemisellä mahdollisuuksia niille, jotka eivät vielä pärjää. Downshiftaaminen on vastuutonta, kestävä kasvu välttämätöntä, sanoo Mika Anttonen. Jes, kuulostaa järkevältä. Paitsi että pikku hiiret alkavat kuiskia. ”Taitaapa olla Mika-pojalla omat lypsävät tienposkessa. Eikös sen pidä myydä meille bensaa niin pirusti kuin vain jaksamme tankata. Nyt se yrittää saada ekobensabisneksensä kuulostamaan hyväntekeväisyydeltä. Tuo pallo loiskahtaa suoraan slaissina lammikkoon, älä vaan osta ajatusta”.
Sitten osui käteen Talouselämä ja siellä kansikuvassa bisnesajattelija Björn Suuri. Ja tuossa tapauksessa ei tarvittu pieniä hiiriä, leijonat ne korvaan karjuivat. Vaikka Wahlroos olisi mitä mieltä ja vaikka joskus ihan järkevääkin mieltä (?), en enää jaksa juttuja loppuun asti lukea. Kaikki esittämänsä ajatukset ovat aina ensin itsekkäitä, sitten vasta ajatuksia. Painetuksi ei joudu koskaan mitään muuta kuin omaa bisnestä edesauttavaa. B.W:n teorian mukaanhan ihmisen itsekkyys, oman edun tavoittelu, tuottaa markkinataloudessa aina parhaan tuloksen.
Vaan hitsi vieköön, maailman Björnit vievät uskottavuuden vähemmän björneiltä, sellaisilta kuin mielelläni uskoisin Mika Anttosen olevan. Ehkä hiiret siis ovat väärässä, ehkä ne vaan yrittävät taas saada pallon lätäkköön? Turpa kiinni hiiret, pallo greenille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti