Tulkoon heti alkuun todetuksi: taksien kyydissä on hauskaa ja tykkään rupatella kuskien kanssa, ovat yleensä kunnon porukkaa.
Mutta moneen taksiinhan meitä on, siksi pitää takapenkilläkin olla valppaana. Taksikyytiläisen tärkein strateginen linjausvalinta koskee keskustelun intesiteettiä kuskin kanssa. Ehdottomasti suositeltavin optio on pitää turpansa kiinni. Esimerkiksi teeskentelemällä nukkuvaa, se on aika tepsivä konsti. Toisessa ääripäässä on uskalias heittäytyminen sosiaaliseen kanssakäymiseen ja hyväntahtoiseen jutusteluun. Kuskeissahan on paljon turisijoina lahjakkaita. Vaan ei aina, ja silloin on hyvä olla varautunut siihen, että kuski huomaa silmiesi raottuneen. Parasta siis harjoitella ennakolta, tässä vähän vinkkejä avuksi esimerkkitapausten muodossa.
Kuski (kuulee radiouutisissa maininnan Espanjan lisälainasta): ”Ei ole kyllä siitäkään maasta tänne montaa ropoa tullut, koskahan alkaa eurot toiseen suuntaan kulkemaan, niitä rahoja ei kyllä enää näy”. Seuraa ehkä lyhyt katsaus viime Kanarianmatkan huonoon palveluun ja nähtyihin keskeneräisiin EU-teihin.
Sinä: ”Juu, kyllä taitaa olla aika lailla mennyt noihin projekteihin rakennerahastorahaa hukkaan.” (valittu strateginen linjaus: myötäily asialinjalla)
Kuski (joutuu pysähtymään liikennevaloihin kun joku ei aja riittävän ripeästi keltaista päin): ”No tollasia kuskeja varten just pitää näitä valoja olla liikaa joka paikassa kun ei osata… ”. Seuraa kohtuullisen pitkä selostus kaikesta siitä mitä ei osata ja miksi olisi paaaaljon parempi kun ei näitä valoja olisi ja niitähän ei tarvittaisi kun vaan kaikki osaisi ajaa tai saataisiin nämä osaamattomat pois tukkimasta.
Sinä: ”Aivan” (valittu strateginen linjaus: ole keskittyvinäsi älypuheliman näpräämiseen; älä ainakaan muistuta valottomissa risteyksissä loukkaantuneiden jalankulkijoiden määrästä - pure vaikka huultasi)
Kuski: (ajaa ohi Länsimetron työmaan) ”Mitäs luulet, että tohon on menny rahaa? Kaveri kerto, että yhteen asemaan saadaan haaskattua 900 miljoonaa, ja sitten ei kaikki junat edes mahdu kun pitää tilata muka hienoimmat automaattisysteemit. Ei paljo taas järkee, tekisivät tähän kaistoja lisää, sais samalla hinnalla parikin”.
Sinä: ”Näin on mutta eikös se nyt tiedä vaan enemmän ajoja teille kun ei kukaan halua metroa käyttää eikä bussitkaan kulje” (valittu strateginen linjaus: kevyt ironia, jos ei mene läpi, lausunto ehkä provosoi hiljaiseksi miettimään hetken asiaa - olet kuitenkin asiakas, saat sanoa jotain itsenäistäkin. Öh?)
Kuski (kuuntelee Radio Helsingin jazztuntia samalla kun ajetaan musiikkitalon ohi): ”Ensi kuussa on tulossa Nigel Kennedyn konsertti, pahus kun ei ehtinyt lippuja ostaa, mahtava akustiikka tuolla”
Sinä: Innostut keskustelemaan aiheesta mutta heräät samalla ja huomaat, että valvemaailman kuski on havainnut unissapuheesi ja ottaa heti kantaa musiikkitalon taksijonojärjestelyihin, ne kun ovat kaupunkisuunnittelun kukkanen, eikös joskus voisi kysyä niiltä, jotka jotain tietää?
Sinä: ”Juu, on se kumma, eipä taideta insinöörikouluissa osata käytännön järkeä opettaa”
Yrität nukahtaa, tai ehkä riittää, että näyttää siltä. Nyt vaan silmät tiukasti kiinni äläkä uneksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti