Kun tekee lähtöä Berliiniin, pitää ensin joutua alttiiksi netin matkaoppaille. Yksi niiden kuuma keskustelutopiikki on se onko Berliini kaunis, ruma vai joku ihmeen ”kauniinruma”. Voin nyt paljastaa totuuden: on se. Ruma nimittäin. Ehkä syypäitä ovat jatkuvat rakennustyömaat etenkin vanhalla itäpuolella. Mutta pelkkästään Itä-Berliinin betonieksotiikkaa ei pääse moittimaan, kyllä peli on 0-0 molempien puolten hyväksi.
Toisaalta, mitä kaunista voi vaatia kaupungilta, jossa kuljetaan Kurfürstendammilta Französtische strassen kautta Gendarmenmarktille? Jotenkin mieluummin kuulisin jonkun sanovan kulkevansa Avenue des Champs Elysees’tä pitkin kohti Jardin des Tuileries’tä.
Joulukuussa Berliinissä tapahtuu seuraavaa: juodaan glühweinia. Siinä se. Mutta jostain syystä nyt aina pitää turistina hakea lisää paikallista eksotiikkaa ja löytyyhän sitä muualtakin kuin joulutoreilta. Saksalaisuuden ytimeen pääse siten, että menee Löwenbräuhausiin syömään metrimakkaraa (puoli metriä riittää, yleensä) ja käväisee sitten alakerran toilettitiloissa. Siellä soi kaiuttimissa iloinen marssijodlaus. Ja ihan oikeasti: toilettikollegana toimiva alkuasukas viheltelee tahdissa ja kertosäkeen aikana laskee mukana laulellen vesiä. Saksalaishumppaa kaljasyöttölän vessassa – voiko ihmisen lasta karmeammin koetella.
Suunnilleen tältä se kuulosti (kuvitelkaa lorina sekaan).
http://www.youtube.com/watch?v=IDvVqpon06k
Melkein ääneen hymyilin, toivottavasti germaani ei käsittänyt väärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti