 |
| Perhe matkustaa mökille Vihtiin. Lapset innokkaina vilkuttavat |
Tulin sotketuksi aivan uudenlaiseen tajunnanlaajentamiskokemukseen. On ihmisiä, joilla on kaikesta päätellen pakonomainen tarve päteä masseillaan ja hankkimallaan maallisella mammonalla. Ja tietysti sillä kuinka kauniisti sen ruman rahan saavat muutettua kauniiksi elämää rikastuttavaksi esteettiseksi kokemukseksi. Ja sitten on niitä, jotka haluavat sitä kokemusta tirkistellä, kateudesta vihreinä, virallisesti virikkeitä omaan arkeensa hakien. En kerro kumpaan ryhmään kuulun mutta kyse on tietysti TV-sarjasta "Suomen kaunein koti".
No kun sotketuksi asiaan tulin (siis katsojana, en kuvattavana) niin päätänpä kertoa teillekin mitä hassua koin. Johonkin Vihdin kunnan perukoille oli joku jostain minulle arvoitukseksi jääneestä syystä päättänyt rakentaa melkoisen pramean lukaalin. Kummallista asiassa oli siis se, että jos kerran sitä massia on niin eikös sen ruusthollin voisi pystyttää vaikka Espooseen tai johonkin muuhun järkevämpään paikkaan - ihan heti ei mieleen tule kyllä että mihin muuhun. No, kun se pytinki kerran tuli jo valmiiksi landelle niin ihan viisaasti oli isäntä päätynyt rationaaliseen ratkaisuun: tehdään kesämökki samalle tontille, sinne tilan toiseen päähän.
Ajatus on ihan mielettömän kätevä ja ekologinen, sitä ohjelman tekijätkin kilpaa ihastelivat. Ja niin minäkin. Päätimme kahvipöytäkeskustelussa vähän jalostaa ajatusta. Mökille mennessä pitää päästä kunnolla fiiliksiin silti säilyttäen ekoajattelu. Siispä siihen puoliväliin sitä vähän steriiliä päärakennusta ja kuulemma "herttaisen kodikasta" kesämökkiä parkkeerataan vanha autonromu. Se pakataan joka perjantai täyteen kaikkea tarpeellista kesämökkikamaa (en nyt osaa antaa tarkempaa kuvausta tarvikkeiden laadusta konsa en ole koskaan kesämökkiretkeilyä harrastanut). Ja tarvittaessa lapset kiinni takapenkille kiljumaan, pääsevät hekin tunnelmaan. Sitten istutaan pari tuntia siinä rotiskossa ja simuloidaan ruuhkaa. Se käy helposti koska vauhtikin on aika lailla sama. Autohan on pukeilla, ei tuohon koslaan kannata turhaan autoveroja tuhlata.
Sellaista vain mietin, että mitäs jos isäntäparalle käy kuin Eskolalle aikanaan purjehdusreissulla. Muutamia tunteja oli seilattu karseessa kelissä eli räntäsateessa ja vastatuulessa kohti Sipoon Kaunissaarta. Hengissä seilorin piti ajatus perillä odottavasta palkinnosta. Jonka sitten pyysin kaivamaan eväslaukusta. Johon sitten laukun pakkaaja: "tarkoitatko sitä konjakkia, joka on keittiön pöydällä? ihmettelinkin että miksi se siihen piti nostaa lojumaan". Niin että jos tällä onnettomalla vihtiläisellä käy samalla lailla päästyään raskaasta automatkasta riutuneena lopulta pihan perälle mökkiinsä. Jäi mökkikaljat tai -viinat kotiin. Istuuko uudestaan autoonsa ja reissaa koko pitkän matkan päärakennukseen vai lintsaako vähän ja vaimolta salaa livahtaa kävellen hakemaan Martellinsa? Mitäs itse tekisitte?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti