Hienostokaupungissa väistelemässä

Nyt harmittaa. Olen nimittäin useita vuosia potenut omantunnontuskia kun tuli kerran koiraa lenkittäessä jätettyä pari papanaa potkaisematta kunnolla ojaan, puhumattakaan pussiin korjaamisesta. Jäivät sillai ikävästi tien sivuun. Vaan eipä olisi pitänyt noin kauaa itseä tuolla ajatuksella kiduttaa. Kerronpa miksi.

Käytiin Ranskan kultahammasrannikolla, siellä missä asiat on fiiniä. Siellä eteläisen Euroopan sivistyksessä, jota Suomenkin junttilaan aina kovasti kaipaillaan. Hienoahan Nizzassa onkin, ei siinä mitään. Suojelevat puistojaankin oheisen kylttien tapaan, ettei vaan koirat pääse sotkemaan. Ja koiratpa ovatkin viisaita eläimiä, eivät paskanna puistoon, eivät. Vaan kadulle, tai siis tarkemmin ottaen jalkakäytävälle. Ihan jokaiselle niistä, joka ruutuun vielä. Sitä itseään todella riitti ja eihän se koirien vika ole, että se siinä kadulla kököttää.

Tätä toista kylttiä ensin tulkitsimme niin, että siinä on koirien P-paikka (P:llä siis tarkoittaen jotain muuta kuin pysäköintiä). Mutta kun kyltin alla ei ollut mitään ruskeaa niin varmaan sitten oikea tulkinta menee, että kakkiminen reunakiven viereen on kielletty. Päättelin merkityksen siitä, että suurin osa sontaa oli aina ihan keskellä jalkakäytävää, ei sillai kielletysti kuin tuo mäyräkoira merkin tuomitseamana tekee. Tai ehkä kyltti kieltää vain lurppakorvaisten koirien sotkut? Pystykorvaisilta olisi sitten vain puistoon meno kielletty?

Nykyisin monet ovat ottaneet harrastaakseen kuvata kaikenlaista, keräillä kuvia jostain tietyistä aiheista. Päätin aloittaa itsekin tuollaisen harrasteen, näette ohessa ensi näytteet otoksista Nizzan kaduilta. Otin pari kuvaa ikään kuin "ennen ja jälkeen" -tyylisesti. "Jälkeen" on siis sen jälkeen kun hauska matkustusryhmämme oli mennyt kohteen ohi. En kerro kenen kenkä osui - eikä hätää, jauhaantuihan se sonta katukiveen ennen kotiin pääsyä.

Mutta olisiko tuollainen kuvausharrastus kuitenkaan mikään hittisuosion takuu, ehkä kukka-asetelmat tai söpöt oravat iskevät paremmin tähän pohjoiseen sieluun. Harkitsen vielä jatkoa, Suomessa on vaikea löytää noin helposti kohteitakaan.

Ja tämän jutun pointti: miten ihmeessä nämä sottapäät ranskalaiset ovat saaneet aikaiseksi konjakin, calvadosin ja aatteen nimeltä "vapaus, veljeys, tasa-arvo"? Ja meidät sitten yhdistetään lähinnä formulakuskeihin.

Ai se itse reissu Nizzaan. Hauska oli, kiitos kysymästä! Onnea vielä kerran E&S:lle ja terveiset ynnä kiitokset reippaalle retkueellemme. Riemuitsimme sekä mainiosta ruokaopaskiertueesta että todennäköisesti Nizzan huonoimman ravintolan antimista. Vai mitä sanotte seuraavasta:

• ikkunassa lukee houkuttelevasti "Pizza" mutta valitettavasi sitä kaipaamaamme herkkua ei nyt kuitenkaan saa lainkaan
• ruokalista kannetaan pöytään jalkakäytävän toiselta puolen, se kun nyt on tälllä kertaa printattu vain liidulla mainostauluun
• pakaste-canneloni pitää lähettää "chefille" takaisin lämmitettäväksi
• "kalakeitto" osoittautuu lämmitetyksi purkkisosekeitoksi

Elämyksiä on muitakin kuin gourmet -tyyppisiä, eihän nuo jälkimmäiset edes välttämättä jää mieleen. Tuo Kuppilat kuntoon -mesta jäi. Saatiinhan me kyllä muualta hyvää ruokaa, sitähän Nizzassa riittää. Sen raaka-aineoppia voi vieraillessaan kokeilla vaikkapa kierroksella www.foodtoursofnice.com
Extreme-kokemuksia hakeville laittaisin muuten tähän myös tuon Cote d'Azurin huonoimman ruokalan nimen mutta kun meidän toipumisterapiaamme kuuluu sen aktiivinen unohtaminen.

Ja I&H:lle: Kiitos!