Penkkiurheilijan elämää

Seuraa urheiluraportti suurista MM-kisoista. No suuret ja suuret, mutta esim. jääkiekon vastaaviin verrattuna jättimäiset. Rygbysta on kyse ja isot stadionit pullollaan populaa. Töllön äärellä toki vain seurailen.

Harvoin olen kyllä istunut näin kauaa tuijottamassa peliä vain saadakseni selville että mitä ihmettä äijät oikein yrittävät. Mikä kaiken tohelluksen takana oikein on? Okei, osaan kyllä lukea wikiä mutta kun sielläkin selitetään vain että yrityksestä ("try") saa 6 pistettä eli se on paras suoritus. Mitä hiisiä, yrityksestä 6? Kuulostaa kunnon brittitouhulta: "Absolutely splendid try, old chap, keep up the spirit". Ja sitten otetaan pikku tujaus teetä tai sherryä.

Paitsi ettei rugby -kentällä ei tosiaankaan näytä siltä, että pojat siellä leikkisästi kannustavat toisiaan. Enemmänkin näyttää siltä kuin veretön otsa ja molemmat silmät muurautumattomana olisivat ehdoton syy ottaa kaveri heti vaihtoon: sellainen on merkki täydellisestä asenteen puutteesta, ainakaan tuollaisia kaksisilmäisiä friikkejä ei montaa osu kameran linjalle.

Jonkin  verran olen tähän mennessä päässyt perille ja eikös kuulostakin vähän nurinperin päivän puuhalta:

• Palloa saa syöttää vain taaksepäin. Sitä siis yritetään kuitenkin saada eteenpäin
• Hyökkääjiksi ilmeisesti kutsutaan niitä äijiä, jotka kyttäävät siellä oman maalin puolella, siellä mistä ollaan tulossa. Ihan loogista.
• Aina välillä eli lähes jatkuvasti  kyyristytään hurjaksi keoksi pallon päälle. En tiedä mitä siinä touhutaan, mutta palloon ei kaikesta päätellen saa koskea.

Sitten vielä ihmetellään että missä se maailmankaikkeuden älyllinen elämä piileskelee. Minäpä kerron. Ovat kyllä käyneet lähettyvillä mutta nähneet kerran Uuden-Seelannin All Blacksin peliä edeltävän Haka-tanssin ja matsin ekan kekomuodostelman. Käänsivät ylipoimumoottorin saman tien täysille, kääntyivät kohti Zorgien kidutustähteä unohtaakseen näkemänsä ja merkkasivat galaktiseen karttaan planeetan kohdalle iiison ruksin.

Mutta tiedättekö mitä, ja nyt kerron kauhean totuuden kaikille brasilialaisen kaunopelin ystäville. Tuo kuvailemani touhu on kuulemma nykyisen jalkapallon esimuoto, tai vähän kuin toinen haara esihistoriallisesta kantaisästä periytyvänä. Jossain vaiheessa skotit vaan tulivat järkiinsä ja alkoivat kehittää peliä jalkapallon suuntaan. Tai osa tuli, osa kai sitten muutti Uuteen-Seelantiin. Osa muutti Italiaan ja perusti kompromissina Serie A:n.

Suomeen tuotiin vain holtittomasti kaikkialle soikiopallon kaltaisesti poukkoilevat pyöreän näköiset pallot ja kielto syöttää palloa eteenpäin joukkuekaverille.