Reunakivet riesanamme

Vuorossa on taas lehtikatsaus. Mahtimedian rinnalla meillä on onneksi tutkivan journalistiikan ärhäkät vahtikoirajulkaisut, paikallislehdet. Sellaiseksi lasken paremman puutteissa myös meitä espoolaisia ilahduttavan aviisin nimeltä Länsiväylä. Se puuttuu tarmokkaasti yhteiskunnan epäkohtiin ja tuo espressojemme rinnalle mietittäväksi: uskallanko lukea vai en? 

Nyt uskalsin ja keskiviikkona 8.5. oli tuossa lehdessä parikin kiintoisaa tapausta otettu valppaasti tarkasteluun.

Mutta voi! Toinen vääryys olikin jo entinen vääryys ja toimittajan mukaan jo lähes ratkaistu. Oli käyty Matinkylässä haastattelemassa tyytyväisiä pyöräilijöitä. Siellä kun oli saatu poistettua ikävät pyörien vauhtia hidastavat töyssyt suojateiltä.

Ymmärrän kyllä satunnaisena pyöräilijänä että reunakivet ovat ikäviä vanteille pyörätien jatkeilla, olisihan niitä kiviä hyvä vähän muotoilla. Mutta kun otsikko kuuluu että ”Espoo on alkanut rakentaa töyssyttömiä suojateitä pyöräiljöille” niin pitää miettiä että oikeastiko? Kumpi on nyt vähän erehtynyt, kaupunki vai Länsiväylä, ajatellessaan, että suojatiet ovat pyöräilijöitä varten. Mehän kaikki pyöräilijät tiedämme että ei, eivät ole, suojatiet ovat jalankulkijoille. Pyörätiet ovat pyöräilijöille ja usein niiden jatkeet kulkevat suojatien yhteydessä tien yli. Eivät toki mitenkään nekään suojaten pyöräilijöitä tai antaen meille mitään suojatien tuomaa maagista etuajo-oikeutta.

Hän ei ole pyöräilijä, hän on mopoilija.
Hänkään ei aja suojatiellä,
pyörätien jatkeella ehkä kyllä.

Lehti oli oikein haastatellut tyytyväisiä pyöräilijöitä tuolla Matinkylän kohteessa. Nyt on kuulemma paljon kivempaa kun ei valojen vaihtuessakaan tarvitse ”hypätä pyörän selästä” vaan voi huristella kunnolla vielä tuossa yllättävässä tapauksessakin sitä suojatietä pitkin. 

Satiirissa eli ivallisessa asian käsittelyssä on se hankaluus että aina sitä ei ole helppo tunnistaa. Siksi en nytkään osaa sanoa, harrastiko Länsiväyläkin piilotettua ivaa tuossa tapauksessa. Pelkäänpä että ei.

Operaatio "Suojatiet vauhdikkaiksi" (keksimäni vetävä projektinimi) jatkuu Espoossa. Satunnaisena autoilijana odottelen nyt vähemmän innolla niitä tuon Espoon ”suojatie”uudistuksen jälkeen entistä useammin kuolleesta kulmasta täysillä päästeleviä moderneja pyöräritareita lycra-haarniskoissaan. Sieltä ne tulevat se nykyaikainen ritaripeitsi tanassa eli keskisormi valmiiksi pystyssä, tietäen ettei se autoiljanpaskiainen (minä tuossa tapauksessa) kuitenkaan aio huomata häntä ja taas uhkaa mennä uusi työmatkan aikaennätys ohi suun.

Olen muuten ajatellut minäkin välillä hypätä pyörän selkään ja ajella oman työmatkani fillarilla, ihan kuin nuorna miesnä. Mutta en oikein ehkä enää uskalla, joutuisin varmaan pitämään keskisormea koko matkan pystyssä ja sitten kirjoittamaan vihaisen pyöräilijäblogin. Olen maalannut itseni nurkkaan :-( 

Niin tosiaan, se toinen juttu tuossa Länärissä. No se on jo lehden mukaan ilmeisesti epäkohta, joskin vähän vaimeaa oli uutisointi. Nimittäin jotkut espoolaiset ovat kuulemma kovin harmissaan siitä, että kun kulkevat pidemmän matkan bussilla, joutuvat maksamaan siitä enemmän kuin lyhyen matkan kulkevat. Kumma juttu, miksiköhän noin? C-vyöhyke siis pitäisi poistaa Espoosta? Not.