Yllättäviä tuotteita yökaupassa

Prismassa kuulemma ostellaan ihmeellistä kamaa yöaikaan, sellaiseen tärkeään uutiseen törmäsin. Älkää kysykö miten törmäsin tai miksi tuollaista kirjoitellaan, en tällä kertaa kummastele journalismin syvintä tarkoitusta, toteanpa vain sisällöstä: pötyä. Jutun mukaan nimittäin merkillistä on, että miehet ostelevat öisin vaatteita. Ehkä on sinänsä merkillistä jos suomalaiset miehet ylipäänsä ostelevat vaatteita mutta ei se nyt siitä enää öisin kummallisemmaksi muutu. Asettaakseni ostokohteiden erikoisuuden oikeisiin suhteisiinsa, kerron tositarinan jonkin ajan takaa. Mikä siis on oikeasti kulmakarvoja kohottelevaa ostelemista?

Meillä on varmaan koko maan ensimmäinen vuorokauden ympäriinsä auki oleva Prisma tuossa tien toisella puolen. Jos unettomuus yllättää, voi makuuhuoneen ikkunasta vakoilla kuinka paljon autoja on sen parkkihallissa ja siten asiakkaita sisällä. Tuo tarkkailu oli pitkään ainoa tarkoitus, jonka itse öiselle aukiololle keksin. Kunnes koitti eräs kesäkuun myöhäinen ilta, jolloin äkkiä muistin jotain. Ja kuten aina, muistin unohtaneeni. Synttärit seuraavana päivänä. Onneksi toinen meistä, se seuraavan päivän juhlistettava, nukkuu aina sikeästi. Voisin mainiosti pörrätä jossain mieron teillä yökaudet, vaikka Prismassa salaisilla vaateostoksilla. No niin eksentrikko en sentään minäkään ole. Mutta nyt tuona nimenomaisena yönä minulla siis oli konsti yllättävästä haasteesta selviytymiseen, piti vaan enää keksiä, että mitä ostettavaa tähän tilanteeseen löytyisi tuosta S-ryhmän ihmeestä?

Onneksi olen tarkkaavainen aviomies ja kuuntelen tarpeita herkällä korvalla. Muistin heti pari esitettyä toivetta, jotain joille oli ilmeinen kysyntä. Kirmaisin siis vähän puolenyön jälkeen tien toiselle puolen.

Kaupassa ei todellakaan ollut ruuhkaa (en kyllä käynyt tarkastamassa oliko miesten sovituskopeissa, en olisi käynyt, vaikka tuolloin olisin jo lukenut noista miesten salaisista vaateostostavoista), ja tuo ruuhkattomuus eli tyhjyys osoittautui mainioksi jutuksi. Nimittäin jotenkin näytti siltä kuin ne molemmat havaitsemani ihmiset eli kaupan työntekijät vetäytyivät edestäni pelästyneen näköisinä sivukäytäville kun kuljin kohti kassaa lihaveitsi kädessä ja parin kilon treenipainot kainalossa. Nuo olivat ne tärkeät asiat, joiden tarpeen olin pikaisesti kaivanut muistini syövereistä. Oikeasti: niitä olin kuullut tarvittavan.

Älkää nyt erehtykö, tiedän kyllä että stereotyyppisen sovinistinen näkemys edellyttää armailleen ostettavan kultaisia helyjä, ei suinkaan tarve-esineitä. Ja myönnän itsekin joskus sortuneeni tuollaiseen jokamiehisyyteen kuin kaula- ja korvakorujen lahjoitus. Ihan ok nekin, mutta kyllä noista yöostoksista ainakin lihaveitsi on ollut tuosta alkaen hyvässä ja ahkerassa käytössä. Kiitos yö-Prisman!