Norppaa pannulle!

 Kaukanako nykyihminen on luonnosta? Ja mitä se luonto on tai luonnonmukaisuus? 

”Miksi söisimme naudanlihaa, kun voisimme syödä saimaannorpasta tehtyä jauhelihaa.” Miltäs kuulosti? Lainaus on Ylen Henry Tikkasen Tiedetrippi-sarjan jaksosta ”Henrietta Lacksin kuolemattomat solut”. Henry siinä visioi meille solukasvatuksilla tehtäviä tulevaisuuden gourmet-elämyksiä. Minulla on hämärä muistikuva lapsuudesta että olisin norppien lähisukulaista eli Suomenlahden hallia päässyt maistamaan (tai ainakin kypsennettävää lihaa joutunut haistamaan), enkä välttämättä odota tuota tulevaisuuden visiota norppaillallisesta kovinkaan vesi kielellä. Mutta se ei ole tässä nyt pointtini.

Puistatuksen reaktio ja siihen liittynyt hirtehinen hiljainen naurahdus tuon Henry Tikkasen lauseen jälkeen oli spontaani. Ei hitto, eihän nyt norpparessukkaa kukaan söisi! Paitsi että hetkinen, hyljehän se norppa on ja mikäs olikaan isoisäni ja äidin isoisän ja heidän vanhempiensa jne tärkeä sivuelinkeino jos ei hylkeenpyynti. Ja jos ei sen liha nyt aina herkkua ollut niin kaikki meni pataan (paitsi vanha uros, ”apteekkariksi” kutsuttu, se kun haisikin niin pahalle, että jätettiin jäälle). Hylkeiden kanssa elettiin luonnonmukaista, joskaan ei ystävällismielistä, yhteiseloa. 

Tikkanen kertoi lihasolujen tuotantolaitoksesta ja parempaa oli tulossa: ”Mitä jos ihmislihastakin tulee suurta herkkua?” Podcastissa haastateltu tutkija Lauri Reuter on jo omaa kasvatettua lihaansa maistanut. Norppaa syödäksemme ei tarvitsisi tappaa ensimmäistäkään Nestori Miikkulaisen kaveria, vain saada pieni solukko viljelmän lähtökohdaksi ja panimon kaltainen tuotantolaitos puskisi valmista filettä toisesta päästä ulos. Nami!

Googlen tekstihaulla "koiran kanssa hylkeenpesällä"
löytyy tämä kuva ja sen tarkempi kuvaus.
Kuvassa on eläinystävälllisempi muoto tapahtumasta.

Esitänpä pienen pulman eli kysymyksen pohdittavaksi. Tuota kysymystä varten vähän historiallista taustaa. Hylkeenpyynti vielä 1800-luvun lopun Suomenlahden jäillä oli välillä erittäin raakaa puuhaa, osin vielä 1930-luvullakin, vaikka pahimmat tavat oli silloin jo karsittu. En viitsi tähän noita tapoja edes toistaa, Animalia langettaisi takautuvan tuomion esivanhemmilleni ja joutuisin ehkä sen vielä heidän puolestaan lunastamaan.
Kysymykseni kuuluu: olemmeko luonnosta vieraantumisessa nyt kauempana sadan vuoden takaisesta julmasta hylkeenpyynistä ja -syönnistä kuin olemme lähitulevaisuudessa tuotantolaitoksissa kasvatettavista norppapaisteista? Kumpaa hyljemuotoa sinä söisit mieluummin?

(Sillä välin kun etsit mielesi sopukoista oikeaa vastausta, käy Areenassa ja kuuntele Tiedetrippi, muutkin jaksot ovat mainioita: https://areena.yle.fi/audio/1-50760470 )