Intersektionaaliset mummo ja kanat

Oma buumerisukupolveni ainakin tuntee vanhan lastenlaulun "Mummo kanasensa niitylle ajoi". Nyt on tullut aika katsoa avoimen mediakriittisesti ja intersektionaalisesti tätä lorua. Voitte itse kukin päätellä, onko laulu enää nykystandardien mukainen. Itse asiassa, onko se koskaan ollut minkään hyvän maun mukainen. Vai saisiko se kuitenkin vielä jäädä vanhaan muotoonsa?

Näinhän tuon lorun ensimmäinen värssy kulkee, keskitytään aluksi siihen: 

Mummo kanasensa niitylle ajoi,
pienet kanaset ne hyppeli
Vaan metsässä hiipi hiljalleen kettu,
tuo viekas ja pitkähäntäinen.

Puramme nyt tekstin rehellisesti analysoiden osiin:

Mummo kanasensa niitylle ajoi

Termi ”mummo” on lähtökohtaisesti väärä. Meidän annetaan lorussa ymmärtää, että me ulkopuolisena ja ilman syvällisempää analyysiä voisimme päätellä jotain tämän henkilön sukupuoli- tai muusta identiteetistä. ”Mummo” -termi on selvästi epäkunnioittava ollessaan myös ikään perustuvasti syrjivä. Jonkin verran täsmällisempi ilmaus voisi olla (joskin tämäkin on kiistanalaista) vaikkapa ”xx-kromosominen paljon elämänkokemusta omaava henkilö”, joka ei toki ole hyvä ja täsmällinen määritys sekään eikä huomioi yksilön todellista identiteettiä.

Toimintaa kuvaavan hyvin agressiivisen ja eläinvihamielisen ”ajoi” -verbin sijaan näkisimme mieluummin vaikkapa ”saatteli ystävällisesti niitylle” (jättäen tässä nyt huomiotta, että niitty-ekosysteemi jää määrittelemättä, samoin kuin se, tarjoaako tuo niitty näille eläimille luontaisen elinympäristön). Kanoihin liittyvä omistusmuoto "-nsa" ei todellakaan ole asianmukainen, tiedämmehän että eläimiä ei voi omistaa.

Pienet kanaset ne hyppeli

Selvästikin lause antaa ymmärtää, että näitä eläimiä on ennen niitylle päästämistä kohdeltu kopissaan huonosti, koskapa vapauteen päästyään hyppelevät. Termi ”hypellä” on kuitenkin epäkunnioittava kanoja kohtaan, se ikään kuin lapsellistaa ne, ja siten tässä jälleen käytetään eläinmaailmaan vääriä inhimillistämisen vertailuja.

Vaan metsässä hiipi hiljalleen kettu
 tuo viekas ja pitkähäntäinen

On kettuja ja yleisemmin eläimiä törkeästi alistavaa yrittää kuvata niitä ihmisiin liitettävillä piirteillä, erityisesti negatiivissävytteisillä, kuten viekas. Ja lisäksi tämän ketun hännän pituuden korostaminen selvästikin pyrkii diskriminoimaan lyhythäntäisiä kettuja, ikään kuin niiden häntä ja siten ketunarvoinen elämänsä olisi yhtään arvottomampi kuin pitkähäntäisen ketun. Lisäksi tekstissä ei kuvailla, tuleeko kettu monimuotoisesta luonnontilaisesta metsäekosysteemistä vaiko raiskatusta talousmetsästä. Tällainen epämääräisyys määrittelyssä voi antaa lukijalle tai kuulijalle väärän kuvitelman siitä, että ketut voisivat asua myös niille epätyypillisissä hakatuissa metsissä. Toisaalta - lorutarinan perimmäisestä tarkoituksesta riippuen - tuo viljelymetsäinen tausta saattaisi myös selittää ketun mahdollisesti lajiepätyypilliset käyttäytymispiirteet, sen ahdistettuna joutuessa hiipimään muita eläimiä saalistaen.

Johtopäätös ja korvaava teksti

Jo tämä lorun alkuosan lyhyt intersektionaalinen analyysi riittänee osoittamaan tämänkin vanhan laulun kieltämisen tarpeen eikä meidän cancelointia varten tarvitse pureutua sen jatko-osaan, jossa (versiosta riippuen) kuulija tulee varmuudella tuntemaan olonsa epämukavaksi joutuessaan todistamaan kuinka tuo ”mummo” ahdistaa viattomat luontokappaleet (koiraoletetun ”Mustin/Vahdin” sekä ketun) toistensa kimppuun.

Jos välttämättä vielä halutaan lapsille esittää tällaista yhteiskunnallista tiedostamista herättämätöntä lorua, muutettakoon se siis muotoon:

Paljon elämänkokemusta omaava henkilö saatteli ystävällisesti kanat niitylle

Pienet kanat hyppivät iloisina

Metsässä liikkui samaan aikaan kettu

Se oli eläinviisas ja sillä oli lajityypillisiä ominaisuuksia

[Sitten jälleen disclaimer, joka nykyisin aina vaaditaan, jottei kirjoittaja tulisi heti canceloiduksi: tunnustan eläinten oikeudet ja ihmisten vapauden seksuaalisen tai sukupuoli-identiteettinsä suhteen sekä ihmisten lähtökohtaisen tasa-arvon. Tämä oli satiiri ja osa kampanjointiani ääriajattelun haastamiseksi, se kun mielestäni on tuhoisaa asiassa kuin asiassa. Olkoon tarkoitusperiltään miten hyvää tahansa]