Katsoin taltioinnin Beatlesin viimeisenä julkaistun levyn Let it be teosta. Get back on kolmiosainen leffa nimeltään, hieno teos. Parasta antia tuntui aluksi olevan beatlejen keskinäisten suhteiden seuraaminen - ja tietty Yoko Onon paljastuminen juuri niin epämiellyttäväksi hahmoksi kuin olin epäillyt (minkä hiton takia sen piti kyhnätä siinä nahjusmaisena viisastelevan Lennonin kyljessä kun äijät yrittivät soittaa, tai kirkua välillä "taidettaan" mikkiin?). Mutta sitten koitti loppuhuipennus, se kuulu livetaltioinnin yritys studiorakennuksen katolla. Riemukas rupeama, seuraavista syistä.
 |
| disneyn promokuva |
Pojat (sallittakoon nimittely, olivat siis kuitenkin vielä alle 30) päätyivät pitkän jahkailun jälkeen äänittämään ainakin muutamia biisejä korkeuksiin, ulkoilmaan siis. Biiseistä Get back sopi ympäristöön hyvin, muista en ole varma. Oltiin kuuluisalla miestenvaatehtimojen kadulla, herrasmiehet sen näköisiä alhaalla katutasossa. Mitäs sitten tapahtuikaan kadulla, kun jengi havaitsi soiton, oltiin varmaan iki-innoissaan ilmaisesta konsertista? Ehkä niinkin, moni olikin, mutta ei ihan kaikki. Kas tässä pari toisenlaista esimerkkiä katukameroiden taltioimina:
- ”Tuo meteli pilaa liiketoimintamme”
- ”Olin juuri nukkumassa, heräsin ja nyt olen tosi vihainen”
- ”Tyhmä paikka pitää konserttia, kamala meteli kadulla”
Kerrattakoon. Oli siis meneillään yksi 1960-luvun lopun merkittävimpiä kulttuuritapahtumia, The Beatles -yhtyeen viimeinen julkinen esiintyminen, josta taltioitui joitain otoksia heidän viimeiselle levylleen. Oltiin sen tapahtuman kynnyksellä, josta saatettaisiin kysyä ”missä olit kun kuulit Beatlesin hajonneen”. Voisit vastata ”en muista, mutta muistan kyllä sen Savile Row'n konsertin, olin siellä”. Tai sitten et, koska olit niin syvän närkästynyt ettet tajunnut mitä tapahtui, koska emme useinkaan ymmärrä mitä merkittävää koko ajan ehkä tapahtuu ympärillämme. Ja mitä se seinällä koreileva aforismi ”carpe diem” oikein tarkoittaa.
Niinpä siis nytkin närkästys, pikkusieluisuus ja mielensä pahoittaminen saivat voiton, pantiin ihan aidot Lontoon poliisit asialle, kypärineen ja leukaremmeineen. Näin he: ”Olemme saaneet jo 30 valitusta metelistä, nyt pitää lopettaa! Joko hiljennätte tai otatte kokonaan vahvistimista virrat tai joudun pidättämään ihmisiä”. Ja sinnehän tomerat Bobbyt kiipesivät, siis katolle panemaan mekkalalle pisteen. He voivat muistella näin: ”Jaa se bändin mekkala, taisin olla siellä katolla ajamassa heidät pois. Sain rauhan palautettua Savile Row'lle”. Mainion tuloksekas päivä töissä.
Mutta ehkäpä siellä olikin sikäläinen riikkapurra eli valtiovarainministeri sattunut paikalle toteamaan: ”My goodness, tuolla saattaa olla jotain tekemistä sen kulttuurin kanssa, siitä pitää päästä eroon”. Ja hälytti sitten poliisit paikalle - kun ei voinut Beatlesin budjettiin kaikeksi onneksi puuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti