Kevyttä kulttuurishokkia ei tarvitse käydä hakemassa kaukoidästä. Matkailu kotimaassakin voi riittää, kunhan vähän virittäytyy melkein-stadilaiseen vastakkainasettelumeininkiin. Käytiin Tahkolla eli Nilsiässä. Kaupassa törmäsin varhaiskeski-ikäisen näköiseen kaveriin flanellipaidassa ja farkkutakissa kesähelteellä, parta sängellä. Oli ilman Hankkija-lippistäkin niin paikallisen näköinen että melkein pysähdyin toljottamaan. Niin taisi toljottaa kaverikin, huomasin nimittäin olevani niin ulkopuolisen turistin näköinen kuin Savossa voi olla. Uudet shortsit jalassa, äijälippis päässä, aurinkolasit rintataskussa. Turisti kohtaa alkuasukkaan. Tosiasiassa tuo kaveri saattoi harrastaa ranskalaisia viinejä ja lukea Nietzcheä ja minun taas piti katsoa Wikipediasta miten tuo nimi edes kirjoitetaan.
Kaupassa oli myös kaikenlaista kiinnostavaa mitä ei omassa lähikaupassa näe. Vaikkapa kyltti "Meillä on onkimatoja". Heti tuli mieleen lisälause sen alapuolelle: "Ihan siinä jauhelihan vieressä". Torilla taas oli kyltti "Voissa paistettuja muikkuja!". Okei, ainahan ne varmaan paistetaan voissa, mutta pakkoko sitä on oikein mainostaa? Nilsiässä se on laadun tae, meilläpäin siitä tulee kolestrolia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti