Kun nyt kaikki muutkin väärinymmärtäjät ovat kohta sanoneet painavan sanansa ”Björn” Wahlroosin uudesta kirjasta (”Markkinat ja demokratia, loppu enemmistön tyrannialle”) niin on ihan pakko liittyä tuohon Aurinkoista Kapitalistia tyhmempien kuoroon. On se kumma että me rahvas jaksetaan inttää vaikka markkinat ovat jo monesti osoittaneet, että me ymmärretään joka tapauksessa aina lopulta väärin. Siitä huolimatta: tässäpä oma panokseni rakkikoirien räksytykseen, vaikka olenkin W:n mukaan jo kohta siinä iässä, ettei mielipiteitäni pitäisi ottaa huomioon. En nyt taida muistaa kirjailijan omaa ikää.
Tuossahan se tulikin sanottua, se mikä tuossa hänen ajattelussaan ei millään mene nielusta kakomatta alas. Se on se arroganssi, kaikkien muiden väärässä oleminen, itse asiassa kaikkien ihmisten tekemisten ja ajattelun turhuus suuren ajattelijan eli Markkinaksi pukeutuneen rahan rinnalla. Nyt kun yritän tätä miettiä niin pitääpä ensin lukea uudestaan uusi Hotakainen. Siinä se taitaa olla tuo markkina-analyysi tehtynä, lukekaa sieltä.
Lainaus kirjailija Wahlroosilta kirjan julkistustilaisuudesta (Talouselämän mukaan): ”Occupy Wall Street –liikkeellä on yhden prosentin kannatus. Me muut edustamme 99 prosenttia”. Jes! Vaikka onkin niiiin eilistä muistutella ”Otson” lyhykäisestä taistolaistaustasta niin tuleehan tietysti pikaisesti mieleen ilkeä ajatus: rikkain prosentti on vain 1 prosentti väestöstä. Me muut edustamme 99 prosenttia. Tuonhan oppi-isä Taistokin aikanaan sisäisti, ei vaan saanut meitä 99 prosenttia masinoitua joukkoihinsa, jokusen prosentin vain. Hyvä että jäi oppilaalle jotain mieleen.
Ennen seuraavaa suurta päätelmäketjuani on tietysti pakko todeta, että enpä tietenkään ole lukenut tuota kirjaa enemmistön tyhmyydestä ja tyranniasta. Ehkä joskus jaksan tarttua siihen, mutta lukemattomuus ei meitä vapaita blogisteja tietenkään pidättele. Sen verran olen ”Christerin” puheita nähnyt ja kuullut, että tiedän yhden hänen lyömättömän uhkauksensa: hyväosaisten ei pidä sietää ylikovaa verotusta, enemmistön tyranniasta pääsee eroon menemällä jonnekin paremmille verotusmaille. Mikäs ihme sitten oikein pidättelee, sitä tässä vaan tikut kynsien alla päästäni raaviskelen. Onko täällä yliverotettujen helvetissä sittenkin ihan mukavan rauhallista asustella, oltaisiinko täällä kuitenkin maailman lähes tyytyväisintä väkeä, ehkä jopa joskus onnellisia? Toisaalta, ehkä on tosiaan käynyt niin kuin Björn Arne Christer on pitkään asiaa analysoituaan huomannut: markkinat ja raha ovat kuitenkin osanneet ratkaista oikein. Ne haluavat sijoittua sinne, missä olosuhteet ovat ihmisille hyvät, missä vaikuttavat muutkin kuin pelkät markkinavoimat ja siksi raha suosiikin hyvinvointivaltiota ja meidän ”kuluttajien” onnellisuutta. Ja oikeassa kun markkinat aina ovat niin mehän voimme Nalle olla kaikki oikeassa, eikö? Hyvinvointivaltio rulettaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti