Terveisiä itärannikon pääsiäisturnajaisista. Koska matka oli niin mukava, ajattelin laatia peräti parikin matkaraporttia, eri kohderyhmiä varten vaikkapa. Kumpikin yhtä totta, tarinoidenkin kauneus kun on kuulijan korvissa. Vai miten se nyt meni. Lukekoon kukin itse kohderyhmä valiten.
Versio 1. Kerrottavaksi kulturellissa seurassa aperitiivia maistellessa, alkuruokia odotellessa:
Nautimme pääsiäislauantaina kuulkaa Kotkan monipuolisesta kulttuuritarjonnasta. Kas kun pikkukaupunki on niin kompakti, että saman päivän aikana ehtii vallan mainiosti kaikenlaista. Nytkin mm. vierailimme peräti kolmessa aivan viehättävässä taidenäyttelyssä ja kuuntelimme hetken fantastisen tyylikästä Uuno Klami -pianokonserttia kerrassaan idyllisessä pikku galleriassa. Ja mitäpä olisi Kotkan matka ilman merimuseo Wellamon näyttelyn kertaamista, sehän on ihan must!
Sen jälkeen onnistuimme löytämään Kotkastakin idyllisen illallispaikan, hinta/laatu –suhde oli olosuhteisiin nähden aivan mainio; ei mitään ketjuruokaloiden vakiotavaraa lainkaan. Sieltä suuntasimmekin hiukan kevyemmän ohjelman pariin. Ja samalla päätimme suosia vanhaa historiallista Kairo-ravintolaa, siellä kun oli paikallisen kevyen musiikin yhdistyksen (hienoa, että Kotkassakin jaksetaan!) järjestämä vallan mielenkiintoinen konsertti. Pitäähän paikallista aktiivisuutta kannattaa, etenkin kun olivat onnistuneet saamaan ihan kansainvälistä väriä lavalle. Illan päätteeksi käväisimme vielä ohi mennessämme paikallisten suosimassa pittoreskissa yömyssypaikassa torin varrella. Vallan ihastuttavaa.
Versio 2. Kerrottavaksi vähän raffimmassa seurassa.
Joo, käytiin eka jossain taulumestassa kun treffattiin siellä E&S, ne hikoili jotain pianoa kuunnellen. Puoli minsaa piti loppuakordeja kuunnella - oli ihan ok, ei siinä mitään jos tykkää tollaisesta. Taulut oli kyllä aika pliisuja, en pistäis omalle seinälle, liikaa joutsenia ja sellasta kamaa. Wellamo- museo oli siinä vieressä (ok, kaikki on siellä vieressä), joten pitihän sekin tsegata. Jos sinne olisi vaikka saatu jotain uusia makeita paatteja tai jotain. Samaa se oli, ei uutta, ne on aika nähty. Ihan ok kyllä, ei valittamista sinällään. Sielläkin roikkui vähän jotain tauluja seinillä, kaksikin huoneellista näyttelyitä. Mutta ne ei tehnyt vaikutusta, on nähty parempiakin laivankuvia. Muut otti itse asiassa sillä välin parit neuvoa-antavat, oli museon rafla nimittäin auki.
Sitten iltasafkalle, se oli kyllä jees, ei jäänyt nälkä, kalassa ei ollut ruotoja ja hintakin kohdallaan. Vaan asiaan, nimittäin Kairoon ja hep: siellä parin paikallisen lämppärin jälkeen vikan setin veti kova bluesjengi, mukana Vironmaasta varsinainen slide-velho. Kovaa kamaa, pelkkää Muddy Watersia alusta loppuun. Ja uskokaa tai älkää, Eskolakin veti mukana loppukuorossa, sai hoidettua pakollisen karaoken siinä. Niin, se karaoke: sinnehän piti tietty lopuksi mennä kun on E&S:n kanssa matkassa, ei auttanut hittokaan. Ihan makee mesta, joku vanha torihuussi kuulemma, believe me or not. No, ihan hyvää Jeggua kuulemma oli. Ai, onko se aina saman makuista, no ei ainakaan sitten pahempaa ollut kuin muualla. Vaan ei vanhat enää montaa jaksannu, itelläkin meni jo vissyn puolelle.
Siis hyvä reissu, kiitos T:set!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti