Kuuntelin Mallitoimiston Johtajaa. Te, jotka satuitte samaisen Puhe-haastelun kuulemaan tänään 15.10., osaatte arvostaa suoritustani, kuuntelin nimittäin loppuun asti. Tosin kerran taisin jo luovuttaa ja vaihtaa hetkeksi kanavaa mutta omatunto alkoi kolkuttaa. Näin mietin: olen juuri saanut itseni aloittamaan saksalaisen hävittäjälentäjän muistelmat ja perustelen sen lukemista maailmankuvan avartamisella ja kaikenlaisten näkemysten kuulemisella. Pitäähän tuolla samalla perusteella uskaltaa kuunnella myös Laila Snellmania. Vai?Tiedättekös mikä oli kaikkein tuskaisinta. Se "catch 22", jolla nykyään yhdellä huolimattomalta kuulostavalla nutta tarkkaan harkitulla sivalluksella huitaistaan kaikki kritiikki sosiaalisen kanssakäymisen jäteojaan. Näin se kuuluu ja näin sen Lailakin sanaili: ei täällä ahdistavassa Suomessa mitään voi yrittää saada aikaan kun kateelliset on heti tuomitsemassa. En siis millään kehdannut kääntää lopullisesti kanavaa ja todeta että karseeta saissea. Olisin tuominnut itseni tuonne kadehtivien ali-ihmisten soppaan. Arvatte mikä oli helpotukseni määrä kun Olga K:kin lopulta älysi lopettaa imartelunsa eli haastattelun. Heti radio kiinni, muutama syvähengitys ja kuuntelemaan auton ja aamuruuhkan hyrinää. Vihaiset autontorvetkin tuntuivat soivan ympärillä rauhoittavasti kuin 2. sinfonian jouset. Mutta en ole kade, en, sain sen todistettua itselleni.
Kasvattakaa luonnettanne, kuunnelkaa juttu Ylen Areenasta
http://areena.yle.fi/radio/2058367
Kertauksena. catch 22 = kikka jolla mm. vastaväite tehdään pätemättömäksi. Niinpä Jossarian ei päässyt sodasta olemalla hullu, koska jos oli tarpeeksi viisas ilmoittautuakseen hulluksi, ei voinut olla hullu. Kirjassa "Me sotasankarit" siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti