Dokkari nimeltä "Miesten kylä" kertoo pesunkestävistä maalaisserbeistä (mahtavatko peräti Kosovossa asustaa?), jotka etsivät vaimoa. Ei taida omasta kylästä löytyä, joten eikun Albanian puolelle rajaa koettamaan. Paitsi että passi puuttuu. Ja sitä ei saa koskapa mies, Zoran, on hukassa. Tarkemmin ottaen hukassa on hänen identiteettinsä eli tiedot kylän rekisteristä. Zoran siinä sitten katsoo vilpittömän pöllämystyneenä seinää ja ihmettelee: "Missä minä olen?". Onkohan tämä sitä eksistentialismia?Samoihin aikoihin pohjoisessa, Suomessa asti, tosi-TV:ssä on poliisiparalla erilainen pulma. Passi on mutta mies puuttuu! Poliisisetä istuu maijassa, ei tunnu tietävän että kuusestakos se passi on hänen kouraansa tipahtanut ja puhisee kuolemattoman ihmetyksen: "Nyt pitäisi enää tietää että kenen tämä passi on!". Vääjäämättä tulee katsojalle mieleen, että mitäs jos katsoisit siitä passista.
On nyt kyllä eri paria pulmat eri puolilla Eurooppaa.Toisaalla mies mutta ei passia, toisaalla passi mutta ei miestä. Ymmällään ollaan yhtäläisesti. Muistuu Kipling mieleen: "etelä on etelä ja pohjoinen on pohjoinen, konsaan ei ne kohtaa". Vai miten se meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti