Pikkaisen on hankala keksiä muuta kuin naama kurtussa
kerrottavaa tästä aihepiiristä: valtionyhtiöidemme siipiveikko, kaikkien
illaksi kotiin palaavien sankariyhtiö, meidän suur-asunnottomien ystävä.
Tiedätte kyllä kenestä on kyse. F-sanasta. Mutta kerronpa kuitenkin oman
versioni viime lentomatkailusta. Jos haiskahtaa katkeruudelta niin
haiskahtakoon.
Kärttyisyysaihe 1. Piti maksaa tavaroiden ylipainomaksut
netissä, se kun F-sivuston mukaan on sillai halvempaa. Väärin luultu, ei
toiminut sivusto. Onneksi jostain jemmattuna löytyi palvelunumero ja maksu
kuitenkin lopulta sujui puhelinavusteisesti, ei ihan kivuttomasti siis. Ja
menkääpäs ihan huviksenne sivulle www.finnair.fi,
olettekos hienompaa avauskikkailua nähneet? Tai siis tuo ”huviksenne” on
hipsuissa.
Kärttyisyysaihe 2. Onhan lomamatkalaiset toki paarialuokkaa
mutta voiko ihmisiä sentään pitää janossa neljän tunnin lentoa, jos ei satu
olemaan euroa vesipullolliseen? Etenkin kun ei koneeseen saa kotoa edes pulloja
tuoda. Onneksi vessasta ei vielä tarvinnut maksaa, eivät ole huomanneet, että
sieltä saa ilmaista vettä. Ähäkutti.
Kärttyisyysaihe 3. Rikkoivat matkalla golfmailan. Ainiin,
eihän se ole F:n vika, matkatavarapalveluhan on ulkoistettu. Ja kukas niistä
kaiken maailman alihankkijoista nyt tietää ja minkäs niille nyt voi jos
heittelevät kamoja miten sattuu.
Kärttyisyysaihe 4. Pikku odotus kotikentällä matkatavaroita
odotellessa. No, tunti sinne tai tänne, joutaahan sitä, saapuvien tavaroiden
hallihan on lempipaikkani. Olisin siellä mieluusti vaikka pidempäänkin. Ainiin,
eihän se ole F:n vika, matkatavarapalveluhan on ulkoistettu. Ja kukas niistä
kaiken maailman alihankkijoista nyt tietää ja minkäs niille nyt voi jos sattuu
olemaan vaikka kahvitunti. Ihan oikeasti tunti.
Kärttyisyysaihe 5. Vakuutus ei kuulemma maksa rikkoontunutta
tavaraa jos kuuluu lentoyhtiön piikkiin. No, vakuutusyhtiö on ilmeisesti yrittänyt
asioida asiassa F-yrityksen kanssa aiemmissa tapauksissaan, koskapa jättävät
tuon yrittämisen nyttemmin asiakkaan huoleksi. Siispä yritettiin. Koska
yhteinen omistuksemme on moderni yritys, ei sinne noin vain soitella.
Asiakaspalvelun käyntikortissa on vain sähköisen palautelomakkeen osoite, ei
turhaan puhelinnumeroa. Sinne siis vaan korvausvaatimuslomaketta täyttelemään.
Ja täyttyihän se, ei vaan saanut laittaa maksukuitteja tai kuvia. Ja hupsis:
eihän se mihinkään lähtenyt. Tosin ei toimimattomuudesta mitään ilmoitusta
tullut, ei vaan viikkoon tullut kuittia lähetyksestä. Joten eikun uusi yritys.
Ja vielä uusi yritys kun ei sekään onnistunut. Ja sitten soittelemaan
sivuston syöväreistä löytyneeseen maksulliseen palvelunumeroon. Ja sieltähän se selvisi: palautelomakkeessa
”tosiaan on ollut jotain pientä häikkää” (lue: ei se taida olla koskaan
toiminut mutta ei sitä yleensä kukaan huomaa kun ne on tyytyväisiä saadessaan
olla jotain valittavinaan). Siispä lähetin korvausvaateen puhelimessa saamaani sähköpostiosoitteeseen, jäätiin odottamaan tapahtuuko mitään.
Kärttyisyysaihe 6. Ovat kuulemma maksaneet tämän yrityksen
palvelutason ilmeisesti täydellisesti romahduttaneelle johdolle
kipurahabonukset siitä, että johtajat ovat joutuneet jäämään johtamaan tällaista touhua.
Kukapas sitä muuten, olisihan niitä muitakin firmoja tuhottavaksi, niihin olisi
kiire päästä.
Oikeasti: lensin ennen vanhaan mielelläni kotimaisilla
koneilla, ihmettelin vaan hiukan joidenkin vihjailua siitä, että ”nämä
kotimaiset asiakaspalvelijat ovat kovasti kohteliaita mutta noissa muissa koneissa
kyllä ystävällisiä”. No, kohteliaisuus on edelleen olemassa mutta jotenkin en
ole varma varaanko seuraavan Lontoon lennon BA:lta vai F:ltä. Jos vaikka
hallitus saa päätettyä myymisestä niin ei tarvitse omien verorahojen pohjalta
valintaa tehdä.
PS. Meinasi unohtua. Ei-ihan-kärttyisyysaihe mutta vähän ihmetytti seuraava. Menomatkan kone oli, noh sanoisinko kulahtanut. Oli huudettu kilpaileva yhtiö hätiin eli lennettiinkin Blue1:n koneella eikä F:llä lainkaan. Kuten koneen perämies asian kuulutuksessaan ilmaisi "syytä emme tiedä mutta kun käsky käy niin mehän lennetään!" Että sillä lailla.
PS. Meinasi unohtua. Ei-ihan-kärttyisyysaihe mutta vähän ihmetytti seuraava. Menomatkan kone oli, noh sanoisinko kulahtanut. Oli huudettu kilpaileva yhtiö hätiin eli lennettiinkin Blue1:n koneella eikä F:llä lainkaan. Kuten koneen perämies asian kuulutuksessaan ilmaisi "syytä emme tiedä mutta kun käsky käy niin mehän lennetään!" Että sillä lailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti