No ei ihan autioilla, tuli vastaan pari muutakin kävelijää. Ei voi varsinaisesti väittää että reippailijaa. Tai siis perheen vanhemmat varmaan olisivat halunneetkin reippailla mutta olivat onnettomat yrittäneet myydä varhaisteinille tyttärelleen saman ajatuksen eli reippaan kinkunsulatuslenkin koko perheen voimin. Aijai, huono ajatus. Näytti meno siltä että Sjöbergin hinauspalvelu olisi pian saamassa joulupäivän erikoiskeikan: pitää käydä hinaamassa yksi teini Nökän kujilta kotiin. Ei nimittäin sillä askelluksella muuten aamuksi selviytyisi, laahasi jalat sen näköisesti katuhiekkaa. Pimeässäkin loisti vastentahtoisuutta ympärilleen säteilevä irvistys.
Tuostapa johtukin mieleen uusi harrastus, jonka ajattelin aloittaa. Pistän pystyyn kisan "vastaantulevat ärmyt vastaan ilkut". Aloitin jo joulunalusella kauppareissulla. Keräilen siis erityisen yrmeitä naamoja ja oikein reippaita ilmeitä. Ajattelin tehdä pitkäaikaisen sosiologisen tutkimuksen, muutamien vuosien pituisen vaikkapa. Varmaan suurin osa vastaantulijoista tulee lokeroiduksi kategoriaan "pidän pokkani, älä yritä minua analysoida". Niitä en ehkä laske mukaan, mutta muut pistän jompaan kumpaan läjään.
Mitäs järkeä tuossa sitten on, kysytte. No sepä järki, että vähänkös tyhmää on itse olla ihan hirveän örmynä jos koko ajan yrittää ainakin alitajuissaan saada toisenmerkkiset voittamaan sosiologisen kisan. Pakko on näyttää jokseenkin pirtskalta ja se kuulemma virkistää omaakin elämää. Saas nähdä.
Niin: joulun alla myrtsit voitti, en laske tuota aikaa mukaan kisaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti